Sateenkaariluuppi

Lauantaina Lapualla järjestettiin kaupungin ensimmäinen pride-kulkue. Eteläpohjalainen sanomalehti Ilkka-Pohjalainen otti viikolla pääkirjoituksessaan kantaa alueen asenneilmapiiriin. Erityisesti valokeilaan päätyi Lapualla nähty prideen kohdistunut ilkivalta.

- Eteläpohjalaisessa suvaitsemattomuudessa on siirrytty pommien räjäyttelyyn. Sen on loputtava heti.

Lehden mukaan Lapuan tapahtumat kertovat ulkopuolisille, miten paha Etelä-Pohjanmaalla on olla. Lehti toteaa, että mikään ei kerro sateenkaarilippujen tarpeesta niin paljon kuin se, että niitä revitään alas. Samalla todetaan, että hyökkäykset Pridea kohtaan eivät lopeta Priden järjestämistä tai vie seksuaalivähemmistöjä takaisin kaappiin.

Esiin nostetaan myös Etelä-Pohjanmaan kyseenalainen maine erilaisuuden hyväksymisessä. Asenneilmapiiri nähdään ongelmana alueen elinvoimalle: sinne ei haluta asumaan tai edes turistiksi.

Vuoden 2022 Helsinki Pride toteutui hyvätunnelmaisena aurinkoisessa säässä. Se oli selkeä osoitus siitä, että uhkailua ei hyväksytä.

Ilmassa oli jännitystä Oslon järkyttävän tapauksen ja Oodikirjaston häirintäyrityksen vuoksi. Tätä kirjoitettaessa en ole saanut tietoa Prideen kohdistuneesta häirinnästä taikka kiusanteosta.

Seurasin näkyviä turvatoimia. Poliiseja ja järjestyshenkilöitä oli paikalla aikaisempien vuosien Pride-tapahtumia runsaammin. Katuja oli suljettu poikittain ajetuilla rekka- ja poliisiautoilla sen estämiseksi, että joku saattaisi haluta vahingoittaa paikalla olijoita ajamalla heidän päälleen autolla.

Juhlapaikalla Kaivopuistossa oli näyttävä taideinstallaatio nimeltä LOVE. Taiteilija Jouni "Psyke" Väänänen sai inspiraation hänen turhautumisestaan maailmalla levinneeseen vihaan. Sen vastavoimaksi hän on toteuttanut näitä installaatioita moneen maahan. Juhlapaikalla ollut teos oli alkujaan tehty vuoden 2018 Lux Helsinki tapahtumaan.

Aikaa kului kaksi tuntia ja 20 minuuttia Pride-paraatin lähdöstä Senaatintorilta siihen asti kun viimeinen ryhmä oli saapunut Kaivopuistoon Neitsytpolun (!) eteläpäähän, jossa oli puiston sisäänmeno.

Varsinaisen Pride-paraatin jo saavuttua perille, sitä seurasi transihmisiä tukeva erillinen ryhmä Transvallankumous nyt.

Sateenkaariblogin kuvat Markku Metsämäki ja Juhani Viherlahti

Helsingissä on kesäkuun ajan vietetty pride-kuukautta teemalla "Kohtaamisia", ja lauantaina 2. heinäkuuta Helsinki Pride 2022 huipentuu kulkueeseen ja puistojuhlaan.

Helsinki Pride on parina viime vuonna järjestetty pienimuotoisemmin koronapandemian vuoksi. Suuri osa ohjelmasta on järjestetty verkossa, eikä yhteistä kulkuetta ja puistojuhlaa ole järjestetty. Helsingissä kesän 2019 prideen osallistui arvioiden mukaan noin 100 000 ihmistä. Parin vuoden tauon jälkeen tapahtumasta odotetaan vilkasta. Sääennusteen mukaan päivästä on tulossa aurinkoinen ja helteinen - joten juomavettä on syytä varata mukaan.

Tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio on kesän 2022 Helsinki Pride -tapahtuman suojelija. Prideen liittyviä tapahtumia ja tilaisuuksia on ollut koko kuukauden ajan - ja etenkin juhannuksen jälkeisellä viikolla, jossa Helsinki Pridea on perinteisesti jo vuosia vietetty.

Pride on näkynyt Helsingin katukuvassa koko kuukauden ajan. Pride-lippuja ja tapahtumaan liittyvää ulkomainontaa on ollut näkyvillä. Kampin Narinkkatori on myös saanut pride-värein maalatut penkit. Helmikuussa Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi sateenkaaritien toteuttamisen, eli pride-teemaisen kaupunkitilateoksen toteuttamisen.

Muuallakin pitkin kaupunkia sateenkaariliput ovat esillä.

Myös synkkiä pilviä

Kotimaassa translakiuudistuksen läpivieminen on viivästynyt edelleen. Hallitus on kerta toisensa jälkeen milloin minkäkin asian varjolla työntänyt käsittelyä koskevia ajankohtia eteenpäin. Tällä tietoa asia tulee päätettäväksi loppukesän ja alkusyksyn taitteessa - ja sen odotetaan tulevan voimaan vuoden 2023 alussa, joskaan transnuoria ei olla ottamassa huomioon. Suomen translainsäädännön huono tila on suurimpia syitä siihen, että ILGA Europen yhdenvertaisuutta koskevassa maavertailussa Suomen sijoitus on heikentynyt muihin maihin verrattuna. Myös intersukupuolisten lasten asema on heikko.

Pride-tapahtumia on Suomessa vuonna 2022 ennätyksellinen määrä. Monissa kunnissa on esiintynyt vastahakoisuutta pride-lipuilla yhdenvertaisuuden liputtamiseen. Lisäksi erilainen pride-tapahtumiin kohdistuva ilkivalta on lisääntynyt. Esimerkiksi pride-teemaista tilataidetta on tärvelty sekä pride-lippuja varastettu ja tuhottu. Perjantaina aamupäivällä Helsingissä keskustakirjasto Oodissa järjestetty drag-satutuokio keräsi paikalle muutaman kymmenen tapahtumaa vastustavaa häiriköimään ja jakamaan transvastaista materiaalia.

Erityisen Surullisen varjon aiheutti Oslossa paikallisen priden aikaan tapahtunut ääri-islamilaisuuteen yhdistetty ammuskelu, jossa useita ihmisiä sai surmansa ja haavoittui. Tapahtuneen myötä myös Helsingissä päätettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota turvallisuuskysymyksiin.

Maailmalla leviävä apinarokko on ollut esillä suurten joukkotapahtumien kohdalla. Esimerkiksi HivPoint tiedottaa asiasta.

Kesäkuu on jo pitkään ollut pride-kuukausi ympäri Yhdyvaltoja. Suurimmat pride-tapahtumat ajoittuvat alkukesään. Nykyisen pride-liikkeen alku on kesäkuun lopun New Yorkissa, kesäkuun 1967 lopussa.

Pikku hiljaa kuukauden mittaisen pride-kauden käytäntöä on alettu noudattaa myös monissa Euroopan maissa - ja nyt kesäkuu on pride-kuukausi Suomessakin, kun kotimaisista pride-tapahtumista suurin - Helsinki Pride - laajentui koko kuukauden mittaiseksi ensimmäistä kertaa. Perinteiseen tapaan meno tiivistyy juhannuksen jälkeiseksi viikoksi (27.6.–3.7.) ja huipennus on juhannusta seuraavana viikonloppuna lauantaina 2. heinäkuuta, jolloin järjestetään perinteinen pride-kulkue ja puistojuhla.

Kesäkuulle 2022 osuvia pride-tapahtumia Suomessa ovat Helsingin lisäksi Tampereen Manse Pride, Valkeakoski Pride piknik, Kokkola Pride, Riihimäki Pride ja Lappeenranta Pride.

Monilla paikkakunnilla pridea on järjestämässä kaupunki ja usein sen nuorisotoimi. Tampeeellakin pride-tapahtumassa on vahvasti mukana myös kaupunki: esimerkiksi Pride-tapahtuman liputus Tampereen raatihuoneella toteutetaan vasta suunnitellulla pride-lipulla. Tampere on jo pitkään ollut hyvä esimerkki siitä, että kaupunki on ollut myönteisesti edistämässä yhdenvertaisuutta.

Kaikkialla Suomessa eivät viralliset tahot ole olleet samalla tavoin yhdenvertaisuudelle myönteisiä. Useilla paikkakunnilla on käyty kädenvääntöä siitä, osallistuuko kunta tai kaupunki pride-tapahtuman toteuttamiseen tai hyväksyykö se edes virallisen pride-liputuksen sateenkaarilipuilla. Kaikkialla ei ole hyväksynyt. Vastustavana argumenttina on ollut esimerkiksi se, ettei haluta tukea jotain tiettyä aatetta.

Ennätysmäärä pride-tapahtumia Suomessa

Vuonna 2022 pride-tapahtumien määrä on ennätyksellinen. Kenties koronatilanteen aiheuttamien rajoitusten ja peruutusten vuoksi tarve on kasautunut.

Pride-tapahtumien ajankohdat päivitetään tapahtumakalenteriin.

Alkukevään perinteeksi jo muodostunut Rovaniemen Arctic Pride jäi vielä väliin, mutta keväällä on pride-tapahtumaa ehditty juhlia jo Joensuussa ja Lahdessa. Kesäkuun jälkeen vuorossa ovat ainakin Kajaani, Lapua, Akaa, Nokia, Vaasa, Lohja, Kustavi, Ruovesi, Pori, Oulu, Porvoo, Lieto, Savonlinna, Turku, Maarianhamina, Raasepori, Tornio, Keski-Uusimaa, Jyväskylä ja Mäntsälä.

Nyt toukokuussa 2022 otsikoihin nousi tauti, joka näyttää levinneen seksuaalisesti aktiivisten miesten kanssa seksiä harrastavien miesten parissa Euroopassa. Taudin näkyvimmät oireet ovat iholle nousevat paukamat. Kyse on apinarokosta.

Sosiaalisessa mediassa reaktio on ollut: joko taas? Sillä viitataan 1980-luvun aids-kriisiin.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvien miesten parissa ollaan huolissaan siitä, että onko tässä uusi leimakirves, josta seksuaalivähemmistöihin kielteisesti suhtautuvat saavat taas uuden oikeutuksen mielipiteelleen. Seksuaalivähemmistöjä vastustavat saattavat nähdä tartunnoissa vääjäämättömän seurauksen elämäntavasta. Tällaisia puheenvuoroja on sosiaalisessa mediassa runsaasti.

Yhtenä erona 1980-luvun aids-kriisiin on kuitenkin se, että apinarokko ei ole ennestään tuntematon. Virus, sen aiheuttama tauti oireineen ja tartuntamekanismit tunnetaan. Lisäksi tauti ei ole samalla tavoin tappava. Yhteistä taas on se, ettei tauti liity sinänsä seksuaaliseen suuntautuneisuuteen.

Terveysviranomaiset ja muut valistustoimijat ovat olleet hereillä ja kyenneet tietopaketeissaan avaamaan nopeasti sen, mistä on kyse, ja asiallinen tiedostus aloitettiin nopeasti. Näin on mahdollista saada tartuntaketjuja poikki. Tieto oli tärkeää saada kohdennettua sille viiteryhmälle, jossa tartunnat leviävät. Tämän vuoksi on ollut tärkeää kertoa, mihin tapahtumiin tartunnat ovat liittyneet - eikä viiteryhmän luonteen salaaminen olisi ainakaan auttanut asiaa.

On sattumaa, että virus lähti leviämään seksuaalisesti aktiivisten miesten kanssa seksiä harrastavien miesten piirissä. Toki lukuisat satunnaiset seksikontaktit lisäävät todennäköisyyttä tartuntojen leviämiselle. Kyse ei ole leimallisesti seksitaudista eikä seksuaalivähemmistöihin kuuluvien miesten taudista, vaikka se nyt on levinnyt erityisesti miesten välisten intiimien kontaktien kautta.

Tietopaketit:
> Hivpoint
> Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL

Juhani Viherlahti
Rakas Sofia, kun nyt satuit linjoille, niin pyydän sinulta apua ongelmaani, joka on vakava.

Kun seuraan julkista keskustelua, niin näyttää siltä, että kaikki tosiuskovaisiksi itseään kutsuvat henkilöt, kuten Päivi Räsänen & Co miettivät päivät ja yöt vuosikymmenestä toiseen homojen seksielämää.

Ongelmani on se, että en useista yrityksistäni huolimatta pysty olemaan lainkaan kiinnostunut siitä, mitä toiset ihmiset puuhaavat keskenään makuukammarissa.

Kuulunko kenties johonkin kohtaan autismin kirjoa joka on kenties synnynnäinen ominaisuus?

***

Sofia vastasi:
Käsittääkseni et ole aivan eilisen teeren poika, joten kiinnostus toisten ja omiinkin makuuhuonehommiin alkaa herpaantua ikääntymisen myötä. Enempi kiinnostaa oman unen laatu sekä se, voiko kolotuksia vähentää.

Jotkut, kuten Päivi, ovat vanhanakin vireitä, joten iloitkaamme hänen loputtomasta innostuksestaan toisten ja ehkä omaankin seksielämään. Kyllä Päiviltäkin se into jossain vaiheessa kypsymistä hiipuu.

Eräässä toisessa keskusteluryhmässä keskustellaan mahdollisuuksista majoittaa sateenkaaripakolaisia. Kirjoitin sinne kommenttini, jonka kopioin myös tänne.

*****

Kuinkahan moni sateenkaaripakolainen ilmoittaa heti uuteen maahan tultuaan kuuluvansa johonkin sateenkaarivähemmistöön?

Sotaa paenneet ihmiset tarvitsevat turvallista ja pitkäkestoista majoittumista ja muutakin tukea.
Nuo ihmiset voivat olla pahoin fyysisesti ja/tai henkisesti haavoittuineita. He tarvitsevat kaikenlaista tukea ja apua, myös taloudellista. Voi olla, ettei ole edes yhteistä kieltä.
Majoitusta tarjoavan on hyvä miettiä, olenko valmis majoittamaan ihmisiä pitkiäkin aikoja luonani, joustamaan ja tukemaan heitä monella tavoin, vaikka kultturelliset ja elämäntavat saattavat olla hyvin erilaiset. Olenko valmis kohtaamaan pakolaisen ahdistuksen ja tuskan?

Viranomaiset ovat varoittaneet, että tuollaiset lyhytaikaiset majoitukset saattavat olla pakolaisen sopeutumisen kannalta jopa haitallisia.

****

Itselläni on Karjalan evakkona kokemuksia toistuvista lyhytaikaisista majoittumisista. Meitä siirreltiin paikkakunnalta toiselle. Se oli jatkuvaa epävarmuuden aikaa, joka oli henkisesti erittäin raskas kokemus. Lopulta uusi oma koti löytyi ja elämä rauhoittui.

****

Me olemme antaneet rahalahjoituksia sellaisille auttamisjärjestöille, joilla on valmiiksi osaamista pakolaisten avustamisessa. He tietävät oikeat tavat.

Televisioruutuihin on tulossa Marko Björs - Rakkauden seikkailu -deittailureality. Päätähtenä nähdään kouluratsastajana vuosikymmenien mittaisella urallaan tunnetuksi tullut Marko Björs, 52, jonka seksuaalinen suuntautuneisuus on ollut “julkinen salaisuus” ja jonka tämän tositelevision myötä voi ajatella saavan vahvistuksen. Joissain haastatteluissa. Björs on vihjannut suoranaisesta kaapistatulosta: hän kertoo tehneensä nyt sen - ja johon hän kokee itseään vuosikymmenet painostetun.

Ohjelmaan liittyvissä haastatteluissa Björs availee omaa suhdehistoriaansa ja suhdettaan seksuaalisuuteensa. Hän mainitsee yhä vellovat ennakkoluulot - ja viisaasti hän toteaa, että kukaan ei voi synnynnäiselle suuntautumiselleen mitään.

Sarja perustuu norjalaiseen Jan Thomas søker drømmeprinsen -konseptiin. Suomalaisversio nähdään TV5-kanavalla ja Discovery+ -palvelussa. Etelä-Afrikassa kuvatussa sarjassa Björs kohtaa kymmenen sinkkumiestä, joiden joukosta hän etsii itselleen kumppania. Kumppaniehdokkaat ovat monenkirjava joukko erilaisia ja erilaisista taustoista olevia miehiä. Jokaisessa jaksossa heistä jonkun kohtalona on lähteä kotimatkalle.

Sarjaa kuvataan ensimmäiseksi suomalaiseksi deittailurealityksi, jonka keskiössä on yksinomaan seksuaalivähemmistöön kuuluvia ihmisiä. Deittailusarjojahan on Suomenkin televisiossa nähty vuosikymmenten mittan jos jonkinlaisia, ja joissain niiden jaksoista paria on etsitty samaa sukupuolta olevistakin.

Haastatteluissa Björs sanoo, että ohjelmaan mukaanlähteminen ei ollut itsestäänselvyys. Tuotantoyhtiö oli taivutellut häntä puoli vuotta ja vakuuteltuaan ohjelman tärkeyttä. Björsin mukaan ohjelma on ennen kaikkea seikailu, ei rakkauden kohteen metsästäys: suhde tulee, jos on tullakseen. Hän kertoo runsaan 50 vuoden iässään, että olisi jo kivaa jakaa elämä jonkun kanssa.

Ei tietenkään ole väärin etsiä kumppania vaikka julkisesti - ei päähenkilönä tai niinä kymmenenä ehdokkaana. Jokaiselle kuuluu oikeus oman onnen tavoitteluun.

Mutta onko tuollainen tosi-tv tärkeä?

Tuotantoyhtiö esittää, että on: rikotaan ennakkoluuloja ja kerrotaan rakkauden kuuluvan kaikille.

Seksuaalivähemmistöteemainen tosi-tv-deittiohjelma olisi ollut merkityksellinen pari vuosikymmentä sitten. Vuoden 2022 Suomessa se on sitä lähinnä tuotantoyhtiön ja televisiokanavan kassavirtojen suhteen. Voiko parisuhteiden ja rakkauden karnevalisointi suorastaan synnyttää ennakkoluuloja siellä, missä seksuaalivähemmistöt vielä nähdään nurjasti?

Seksuaalivähemmistöille tämä ohjelmakonsepti tuskin tässä ajassa on millään tavoin hyödyksi. Ollaan vuosikymmen jos toinenkin myöhässä tämän suhteen.

Laulaja Jippu (Meri-Tuuli Elorinne), 36, tilittää elämäkertakirjassaan "Jippu – Kun perhonen lakkaa hengittämästä" (WSOY, 2022) myös suhdetta omaan seksuaalisuuteensa.

Aiheesta kertoo Ilta-Sanomat.

Jippu kertoo pohtineensa läpi elämänsä seksuaalista suuntautumistaan, ihastumisistaan sukupuolesta riippumatta. Kotona puheet lesboudesta saivat äidiltä tylyn kiellon. Hän itsepsykologisoi seksuaalisuuttaan ja puhuu "rikkoutuneesta seksuaalisuudestaan", "ylimukauvaisuudesta" ja ailahtelevasta mielialastaan; yhdessä hdessä hetkessä hän halusi olla naisen kanssa, toisessa hetkessä miehen kanssa. Myöhäisessä aikuisiässä hän teki päätöksen, ettei halua elää naissuhteessa. Sellainen rikkoisi hänen rajojaan: "-- kunnioitettava itseäni ja oltava uskollinen Jumalalle, jonka lähtökohtana on rakkaus". Seksuaalisuuden toteuttaminen naisen kanssa olisi hänen mukaansa valinta, ja lähtökohtana sisimmässään olevat haavat, äidin kaipuu - ei rakkaus. Käsitettä "biseksuaalisuus" tai "panseksuaalisuus" ei ole esillä ainakaan IS:n jutussa. Sen sijaan esillä on maininta, että paljon terveempiä ovat ne, jotka voivat yksiselitteisesti sanoa, että "olen homo" tai "olen lesbo". Toisaalta ainakaas IS:n jutussa ei mainittu heteroutta.

Jippu kertoo myös "sekavien vuosien" ajan kokemuksistaan "homoklubien arjesta". Mainituksi tulevat pimeiden huoneiden hikiset himot, seksuaalisen tarpeiden tyydyttäminen ja lihamarketit - vastinparinaan kahden ihmisen välinen suhde muussa merkityksessä. Hän toki myös toteaa, ettei tuomitse kenenkään ratkaisuja.

Toki kullakin on oikeus tehdä omat elämänvalintansa vapaasti - ja myös psykologisoida itseään haluamallaan tavalla. On kuitenkin jotenkin... surullista nähdä, miten seksuaalisusu nähdään tiukkoina lokeroina; usein kahtena, toisinaan kolmenakin.

Tosiassa meillä kaikilla taitaa olla jonkinlainen leijuva paikka seksuaalisuuden moniulotteisessa seinättömässä avaruudessa: olemme enemmän tätä kuin sitä, mutta vähemmän jotain kuin tuota - ja niin edelleen. Lokeroista on toki helppo löytää nimi kokemukselleen, etenkin jos se tuntuu itsestä kovin selkeältä, mutta nimillä ja tiukoilla määritelmillä rakennetaan myös tarpeettomia rajoja itselle. Typistetään ja pienenetään itseä.

Yli 50 vuotta sitten valmistunut, avoimesti homon Luchino Viscontin ohjaama elokuva Kuolema Venetsiassa saa uusia piirteitä vuonna 2020 tuotetussa dokumenttielokuvassa. Siinä käydään läpi Björn Andrésenin kokemaa ja elämää, hänen tultuaan valituksi 15-vuotiaana Kuolema Venetsiassa -elokuvan yhteen pääosaan. Erikoista hänen roolissaan oli se, ettei hänellä ollut ainuttakaan vuorosanaa koko elokuvassa.

Björn Andrésen on hetero. Hän ajautui kuitenkin muutamaksi vuodeksi homopiireihin. Siellä häntä käytettiin kauniina maskottina, jolle kustannettiin kaikki.

Björn Andrésenista tuli maailmankuulu, jota kiikutettiin ympäri maailmaa. Hänen kertomansa mukaan hän koki julkiroolinsa kiusalliseksi ja epämukavaksi.

Kuolema venetsiassa -elokuvasta tuli hänelle lopulta kirous, joka on seurannut häntä aina näihin päiviin asti. Nyt 66-vuotiaana hän näyttää elämän pahasti kolhimalta. Nuoruuden kauneudesta ei ole mitään jäljellä.

Elokuvan katsottuani jäin miettimään homojen käytöstä häntä kohtaan. Tunnen Suomessakin henkilöitä, joille homopiireissä on käynyt kutakuinkin samoin kuin Björn Andrésenille. Niin kauan kuin nuoruutta ja kauneutta on riittänyt, on myös suosijoita. Sen jälkeen henkilö jätetään kylmästi sivuun. Sellainen on mielestäni todella julmaa.

YLE Teema esittää Maailman kaunein poika -dokumenttielokuvan sunnuntaina 21.11.2021 klo 21:45. Yle Areenassa se on jo katsottavissa.

https://areena.yle.fi/1-50507714