Yli 50 vuotta sitten valmistunut, avoimesti homon Luchino Viscontin ohjaama elokuva Kuolema Venetsiassa saa uusia piirteitä vuonna 2020 tuotetussa dokumenttielokuvassa. Siinä käydään läpi Björn Andrésenin kokemaa ja elämää, hänen tultuaan valituksi 15-vuotiaana Kuolema Venetsiassa -elokuvan yhteen pääosaan. Erikoista hänen roolissaan oli se, ettei hänellä ollut ainuttakaan vuorosanaa koko elokuvassa.
Björn Andrésen on hetero. Hän ajautui kuitenkin muutamaksi vuodeksi homopiireihin. Siellä häntä käytettiin kauniina maskottina, jolle kustannettiin kaikki.
Björn Andrésenista tuli maailmankuulu, jota kiikutettiin ympäri maailmaa. Hänen kertomansa mukaan hän koki julkiroolinsa kiusalliseksi ja epämukavaksi.
Kuolema venetsiassa -elokuvasta tuli hänelle lopulta kirous, joka on seurannut häntä aina näihin päiviin asti. Nyt 66-vuotiaana hän näyttää elämän pahasti kolhimalta. Nuoruuden kauneudesta ei ole mitään jäljellä.
Elokuvan katsottuani jäin miettimään homojen käytöstä häntä kohtaan. Tunnen Suomessakin henkilöitä, joille homopiireissä on käynyt kutakuinkin samoin kuin Björn Andrésenille. Niin kauan kuin nuoruutta ja kauneutta on riittänyt, on myös suosijoita. Sen jälkeen henkilö jätetään kylmästi sivuun. Sellainen on mielestäni todella julmaa.
YLE Teema esittää Maailman kaunein poika -dokumenttielokuvan sunnuntaina 21.11.2021 klo 21:45. Yle Areenassa se on jo katsottavissa.
2 kommenttia
JuhaniV
21.11.2021 20:03
Luchino Visconti oli se henkilö, joka tuon määrittelyn antoi Björn Andrésenista. Se sitten piinasi Andrésenia pitkään.
human
1.2.2022 23:27
Omasta mielestäni, näin ihan homona, Björn Andrésen on komeimmillaan aikuistuttuaan ja yhäkin. Itse suosin miehekkäämmin kuvaavaa komea-sanaa.
Nuorena poikana, lapsenahan hän näyttää jotenkin "tyttöpoikamaiselta", eikä sellainen tyttöpoikalapsimaisuus ainakaan itseäni, näin homona, ole vetänyt koskaan puoleensa.
Tuossa kyseisessä elokuvassa on jotain sellaista vastenmielistäkin viktoriaanisuutta, pederastiamaisuutta, sellaista "minkä lie suuntautumisen" setien inhottavuutta myös mukana.
Tuon elokuvan ohjaaja Luchino Viscontihan oli avoimesti biseksuaali, kuten isänsäkin. Syytä varmaan mainita, koska JuhaniV "unohti" tuon kertoa ja taisi jäädä tuo asia jopa tuossa dokumentissakin kertomatta.
JuhaniV kovasti homottelee tuota juttua, homopiirittelee, jotenkin jopa ulkopuolisesti.
Ikävää ja inhottavaa toki että jotkut "mitä suuntautumisia" lienevät olleet ovat lapselle noin tehneet.
Tuollaiset jutut ovat myös ikävän yleisiä hetero-pederastisessa suuntautumisessa, tyttöjä, lapsia kohtaan, yhä. Se tavallaan näkyy myös siinä että kielellisessä käytössä ovat sanat, kuten "tyttöystävä", "poikaystävä" (joita jopa 3kymppiset tai vanhemmatkin käyttävät), eroottis-seksuaalis-emotionaalisessa merkityksessä.
Eikä aikuistumismaisesti "naisystävä", "miesystävä", "kumppani", "partneri" jne.