Televisioruutuihin on tulossa Marko Björs - Rakkauden seikkailu -deittailureality. Päätähtenä nähdään kouluratsastajana vuosikymmenien mittaisella urallaan tunnetuksi tullut Marko Björs, 52, jonka seksuaalinen suuntautuneisuus on ollut “julkinen salaisuus” ja jonka tämän tositelevision myötä voi ajatella saavan vahvistuksen. Joissain haastatteluissa. Björs on vihjannut suoranaisesta kaapistatulosta: hän kertoo tehneensä nyt sen - ja johon hän kokee itseään vuosikymmenet painostetun.
Ohjelmaan liittyvissä haastatteluissa Björs availee omaa suhdehistoriaansa ja suhdettaan seksuaalisuuteensa. Hän mainitsee yhä vellovat ennakkoluulot - ja viisaasti hän toteaa, että kukaan ei voi synnynnäiselle suuntautumiselleen mitään.
Sarja perustuu norjalaiseen Jan Thomas søker drømmeprinsen -konseptiin. Suomalaisversio nähdään TV5-kanavalla ja Discovery+ -palvelussa. Etelä-Afrikassa kuvatussa sarjassa Björs kohtaa kymmenen sinkkumiestä, joiden joukosta hän etsii itselleen kumppania. Kumppaniehdokkaat ovat monenkirjava joukko erilaisia ja erilaisista taustoista olevia miehiä. Jokaisessa jaksossa heistä jonkun kohtalona on lähteä kotimatkalle.
Sarjaa kuvataan ensimmäiseksi suomalaiseksi deittailurealityksi, jonka keskiössä on yksinomaan seksuaalivähemmistöön kuuluvia ihmisiä. Deittailusarjojahan on Suomenkin televisiossa nähty vuosikymmenten mittan jos jonkinlaisia, ja joissain niiden jaksoista paria on etsitty samaa sukupuolta olevistakin.
Haastatteluissa Björs sanoo, että ohjelmaan mukaanlähteminen ei ollut itsestäänselvyys. Tuotantoyhtiö oli taivutellut häntä puoli vuotta ja vakuuteltuaan ohjelman tärkeyttä. Björsin mukaan ohjelma on ennen kaikkea seikailu, ei rakkauden kohteen metsästäys: suhde tulee, jos on tullakseen. Hän kertoo runsaan 50 vuoden iässään, että olisi jo kivaa jakaa elämä jonkun kanssa.
Ei tietenkään ole väärin etsiä kumppania vaikka julkisesti - ei päähenkilönä tai niinä kymmenenä ehdokkaana. Jokaiselle kuuluu oikeus oman onnen tavoitteluun.
Mutta onko tuollainen tosi-tv tärkeä?
Tuotantoyhtiö esittää, että on: rikotaan ennakkoluuloja ja kerrotaan rakkauden kuuluvan kaikille.
Seksuaalivähemmistöteemainen tosi-tv-deittiohjelma olisi ollut merkityksellinen pari vuosikymmentä sitten. Vuoden 2022 Suomessa se on sitä lähinnä tuotantoyhtiön ja televisiokanavan kassavirtojen suhteen. Voiko parisuhteiden ja rakkauden karnevalisointi suorastaan synnyttää ennakkoluuloja siellä, missä seksuaalivähemmistöt vielä nähdään nurjasti?
Seksuaalivähemmistöille tämä ohjelmakonsepti tuskin tässä ajassa on millään tavoin hyödyksi. Ollaan vuosikymmen jos toinenkin myöhässä tämän suhteen.
3 kommenttia
JuhaniV
17.3.2022 15:14
Periaatteessa olen tiukasti vastaan tosi-tv-deittiohjelmia yleensä. Ehtaa toisten ihmisten yksityiselämän tirkistelyä. Sille on jopa tieteellinen nimikin: voyeurismi. Jotenkin ohjelman konsepti halveksii sekä katsojaa, että mukaan houkuteltuja henkilöitä, joita katson hyväksikäytettävän siitäkin huolimatta, että saavat esiintymisestään korvauksen.
Kun heteroiden parisuhteet on kaluttu loppuun kaikkine "ensitreffit alttarilla" -kammotuksineen, nyt sitten raahataan homot paikalle. Kukapa homojen jälkeen?
smo
23.3.2022 07:16
Minä suhtaudun nihkeästi siihen, että kehyskertomuksena on deittailu tai rakkauden löytäminen, ja kliimaksina ehdokkaiden pelistä putoilu tai sen välttäminen. Se karnevalisoi homman, muuttaa ihmissuhdeulottuvuuden viihteelliseksi peliksi. Plussapuolella on se, että esiin saattavat tulla osallistujien omat tarinat, kokemukset ja näkemykset.
JuhaniV
22.4.2022 16:37
Tallensin kaikki jaksot ja ajattelin pakottaa itseni katsomaan edes yhden jakson, kenties muutaman saadakseni tolkun. Toisin kävi. Lyhyen katsomisen jälkeen alkoi oksettaa. Käsikirjoitettua shittiä. Miten kukaan viitsii käyttää aikaansa katsojia aliarvioivaan roskaan?
Iltapäiväaviisissa päähenkilö hehkutti saaneensa tuhansia palautteita ja kaikki kiittäviä. Argh! Tuo on osa sitä samaa shittiä.