Pettynyt yli-ihminen - tai vaan hullu

On se vääristynyttä eli ei,
pidän itseäni monessakin mielessä monipuolisena tyyppinä.
Minua kiinnostavat monet erilaiset asiat ja monenlaiset maailmat, ihmiset,
kuten myös heidän mielipiteensä.

Lisäksi yritän olla empaattinen ja herkkä erilaisille persoonille ja erilaisille tavoille puhua.

Oman ihan-kaikkein-läheisimmän ystävän kanssa jaamme näitä kiinnostuksen kohteita.
Tällaiseen tapaan olla maailmassa liittyy tilanneherkkyys ja sosiaalinen herkkyys.
Pidänkin noita yhtenä keskeisenä perusfiksuuden mittareina. Jep.

Samalla sitä tuppaa olemaan herkkä ikäville piirteille myös
- minulle ei yleensä ole vaikeaa olla kriittinen ihmisten suhteen.
Havainnoin sokeita pisteitä, sosiaalisia kömpelyyksiä,
ja myös, aika paljonkin, itsekkyyttä ympärilläni.

Ja kyllä, mielestäni olen herkkä ja
ihan pohjimmiltani, ihan lähtökohtaisesti
muiden ympärillä olevien venkuroita huomioon ottava ihminen.

Jotenkin... odotan lähelläni olevilta samanlaisia avuja.
Aina joskus.

On sosiaalinen perustaito huomata ja tajuta ympärillään, milloin on iloa,
milloin surua, milloin "ahdistaa",
milloin tarvitsee omaa tilaa - tai milloin siltä toiselta tulee ulos jotain omasta mielestään tärkeää.

Ja minä mielestäni tajuan noita aika paljon. Monenlaisissa erilaisissa ihmissuhteissa.

Ei tietenkään tarvitse olla loputtoman kiinnostunut siitä sun tästä.
Mutta intohimoja pitää olla.
Ja ne kiinnostavat minua.
Ja omien intohimojeni pitäisi kiinnostaa Sinuakin,
jos olet joku läheinen.
Ja sen verran voisi tajuta, että huomaa, milloin olen kertomassa omistani.

Sen verran voisi olla fiksu.

- - -

Sanoin että huomioin kyllä ihmisiä kriittisesti.
usein, joka tapauksessa, yllätyn, kun huomaan ettei maailmassa välttämättä
aivan liikaa löydy tätä tilanneherkkyyttä ja toisen olotilojen aistimisen herkkyyttä.

Petyn.

Jos olen näin kuvitelluin tai todellisin taidoin
poikkeuksellinen yli-ihminen
moisissa taidoissa, taitaa elämä käydä vielä yksinäiseksi.

Pitäisi alkaa puntaroida ihmisiä "realistisemmin", jota olen pitänyt pikemminkin "pessimistisyytenä".

Tai sitten minulla on hurjan vääristynyt minäkuva.

Miten onkaan, ympäristöni tarjoaa säännöllisesti minulle tällaisia itsensä ylentämisen tilaisuuksia.

Sellaisia, joissa tajuan, etten itse juuri koskaan sanoisi tai tekisi noin.
Ja jatkoajatuksen siitä, että entä jos minä sanoisin tai tekisin tuolle noin.
Mutta en tee, koska olen...

Niin, sitten olen mielestäni fiksu, vähän marttyyrikin - ja yksin.

- - -

Ja sitten uimaan ja saunaan.
Mustikkakeiton ja yhden kaljatölkin kanssa.

Yours truly, -Rokkihomo

- - -

Myöhemmin:
Sauna teki hyvää. Mietteliäs olen silti edelleen.

Kenties outo paradoksi tuo, että kun väitän olevani empaattinen ja herkkä
lähellä olevien ihmisten "venkuroita" kohtaan,
kerron samalla myös olevani helposti kriittinen ihmisiä kohtaan.

No, väitänpä olevani molempia.

Ne eivät mielestäni ole vastakohtaisia tapoja huomata ja olla,
vaan liittyvät toisiinsa.

Ensinmainittuun pyrin tietoisesti.
Sitä vaadin lähellä olevilta myös.
Vaadin. Piste.

- - -