Lomapäivä

Ei irtoa. Ei nappaa. Ei pysty. Liian hapokasta.

Rakkaat lukijani, olen krapulassa.
Moisesta kerron täällä kai aika usein? Liian usein?

No, tarinahan menee niin että:

Työhomo teki aika paljon töitä eilen. Ensin aamulla kotona,
sitten sosiaalisesti töissä, sitten keskittyen työhuoneella,
kunnes oli aika antaa olla.

Menin suunnitellusti uimaan ja saunaan.
Tuon "harrastuksen" kanssa olen jo jonkun aikaa ollut setähomo,
jolla on setähomon rutiineja.
Siis:
Lähden uimailtoina töistä aina kuuden jälkeen ennen seitsemää,
käyn aina matkan varrella aina samassa pikkukaupassa,
ostan sieltä
aina
mustikkakeiton ja yhden tölkin olutta.
Sisällä moikkaan muita vakiokävijöitä, riisun - ja juon mustikkakeiton.
Sitten saunaan.
Ollaan hiljaa ja välillä turistaan, sitä saunaparlamentiksikin kutsutaan
(Tom Dooley kutsuu, siis).

Sitten uin, nykyään yhä säännöllisemmin vain muodon vuoksi.
Sitten takaisin saunaan. Iskee rentous, tulee raukeus, ja kireys unohtuu.
Esimerkiksi eilen ehdinkin aika kireään tilaan ennen tuota rentoutumista
(olin tehnyt tallennusvirheen työkoneella
eikä kadottutta materiaalia löytynyt yhtään mistään ttu).

Lisää uimista, lisää saunaa, ja aina kello kahdeksan aikoihin aika peseytyä.
Aina lopuksi setähomo laittaa hoitoainetta hiuksiin ja menee ne päässä
vielä kerran saunaan.
Ja lähes aina kotimatkalla vielä tuopille, yleensä yhdelle.

Eilen oli yksi niistä illoista, että useammalle. Ystävä ja vanha tuttu mukana,
muita valui paikalle myös, ja oli karaokekin.

Tuttuja oli lopulta aika paljon, ja siitä se ajatus sitten lähti.
Että vielä yksi tuoppi.
Että voishan sitä laulaakin.
Ja vielä yksi tuoppi...

Paikalla oli myös yksi, öh, vetoava nuori mies.
Lauloi Don Huonojen Riidankylväjän.
Minä lauloin Anna mulle piiskaa.
Ja uhkea karaoke-emäntä (emäntä -?!?!) teki pyynnöstä ihmeen:
sai säädettyä Radioheadin Creepin taustat niin että sain "laulaa" hiljaa,
niin että se melkein oikeasti saattoi kuulostaa jossain kohtaa hyvältäkin.

Sama se, sinänsä, kuulostiko, pääasia että sain tunnelmoida.
Laulu kun on hieno ja lisäksi täynnä nostalgiaa.
Se on ajalta jolloin tämä rokkihomo oli nuori eikä nuorekas, "söpö",
ja valmis tekemään vallankumouksen
(no, sitä olen edelleen. Oikeasti).
Creep, Smashing Pumpkinsien Siamese Dreams,
ja Sueden eka, erityisesti Animal Nitrate...

Aiemman illan setähomo oli ihan rokkihomoa taas.
Vetoava nuori mies otti kontaktia.
Terveisiä jos vaikka eksyt lukemaan: on mahdollista että kumppanini fagotin soittoharrastus
liittyy mahdolliseen hyvyyteen suihinotossa...
mutta en varsinaisesti kommentoi, kuten en eilenkään.

Ja sitten vielä yksi tuoppi, koska ilmoitin itseni laulamaan vielä
Phantom of the Operan Music of the Night -kappaleen,
tuon lonkalta vedettävän pikku rallatuksen...

Kotimatkan varrelta ostettujen Saaran kebabin falafeleista osa on edelleen jääkaapissa.

Teen töitä sitten ehkä huomenna.
Tänään, nyt, kaivan esiin em. levyt...
ja ehkä vielä Don Huonojen kokoelmankin.

Yours truly, -Rokkihomo

- - -