Kävin eilen viemässä kynttilän äidin tuhkien tuntumaan Turun muistolehtoon.
Kynttilöitä riitti: paikka ja hetki olivat erittäin tunnelmallisia - ja ns. koskettavia.
Yhden ihmisen kuoleman lopullisuus tuli paikan päällä vastaan uudestaan melkoisen voimakkaana,
ja äitini kertakaikkiaan piti kynttilöistä. No niitä riitti.
(EDIT: Ei riitä runopoikaa selittämään tätä tuon kummemmin. Pakottava tunne yllätti, siinä se.)
Vein kynttilän rinteeseen männynoksan alle. Äitini oli mielestään myös metsänpeikko, joten...
Päätin samalla että se on oikein hyvä paikka myös minulle sitten kun.
- - -
Juuri nyt myös entisen läheiseni L:n kuol... eikun katoamisesta on kulunut kolme vuotta.
Mahdollisia hautajaisia pitää edelleen odottaa neljästä seitsemään vuoteen.
Moni tässä maailmassa hokee että vanhoja ei pitäisi muistella.
Ei onnistu; en suostu.
- - -
1 kommentti
Olli Stålström
1.11.2009 22:41
Minua kosketti myös L:n katoaminen. Hän oli minua kohtaan asiallinen ja ystävällinen. Meidän piti kymmenisen vuotta sitten aloittaa yhteinen tutkimusprojekti. Kerkisin jo kääntää englanniksi tutkimussuunnitelmamme. Sitten alkoi kertyä tummia pilviä taivaalle, täysin L:stä riippumatta.
Hänen kanssaan olisin halunnut tehdä yhteistyötä.
Minusta on tärkeää muistaa tärkeitä työ- ja ihmissuhteitaan!