Maailma pyörii...

...mutta ovatkohan maailmassa pyörivät asiat juurikaan suhteellisuudentajuisissa suhteissa
keskenään -?

Osa yksi: Itsen ympärillä:

Sain eilen huikeat kicksit yhdestä heteronormatiivisuuden ja samalla
seksuaalisuuteen / seksuaalisuuksiin liittyvien käsitteiden tutkimuksellisen kikkailun
vastaisesta artikkelista.
Aihepiiri liittyi tosin arkielämistämme aika etäisiin aiheisiin
(paitsi jos arkeen kuuluu mm. Chaucer, Kittredge, queer-teoria ja keskiajan kirjallisuus).

Toisaalla: pidin aidosti harmistuneena melkoisen epäreiluna, miten
taannoin manaamani rekrytointisivuston yritys hakee työnhakijoita jälleen kerran.
Jep, samoihin töihin joita hain itsekin jo kahdesti ja sain molemmilla kerroilla
"kiitos kiinnostuksestasi" -vastaukset.
Koulutusta noihin haettuihin töihin ei tarvita, vaan etsitään "sopivia".
On pula työntekijöistä, kun kolmas haku käynnissä, mutta minä en kelpaa.
Koetan sulatella tuota.
Ja joudun jatkamaan yhä ikävämpien töiden etsimistä.
Siis niitä, joita kutsutaan myös hellittelynimillä "paskaduunit".

Ja niin, lisäksi riittämättömyys oman äidin kanssa.
Oli saanut _jonkun_ lääkekuurin, vuodeksi saman tien.
Kehui miten aamupäivisin on rentouttavaa katsella "telkkaria"
kun ei tarvitse mennä minnekään.
Kun on kotona kaikessa rauhassa "koska lääkäri sanoi".

Osa kaksi: Maailma ympärillä:

Mm. tuollaisten asioiden pyöriessä ns. "oman navan ympärillä"
luin tänä aamuna sanomalehden.
En tee sitä joka päivä, enkä ole lukenut monenakaan viime päivänä...
joten Myanmarin ja Kiinan Sichuanin onnettomuudet tulivat,
ikään kuin jo vähän unohtuneina, kutsumattomina aamiaisen osaksi.

Kuolleiden ja kuolevien määrä muuttuu abstraktiksi kun
tuhannet muuttuvat kymmeniksi tuhansiksi.
Abstraktiudesta hulimatta tätä runopoikahomo ahdistuu.
Ja samalla tietää ettei tule voimaan tekemään tuollaisten asioiden eteen
käytännössä juuri yhtään mitään.
Juuri yhtään mitään.

Myanmarin juntta on tiedetty diktaattoritautiseksi diktaattoriksi jo pidemmän aikaa,
mutta se mitä viime viikosta saakka on lukenut, tuntuu jo
käsittämättömältä itsekeskeisyydeltä, moraalittomuudelta... pahuudelta.

Sehän oli jo viime viikolla, kun Bangladesh yritti lähettää hätäravintoa,
muttei päässyt viemään.
(Jo viime viikolla. Ja: Bangladesh lähetti kehitysapua. Siis: Bangladesh.).

Kiinan armeija tekee pelastustöitä. Hienoa, armeija voi tosiaan olla hyödyllinenkin instituutio.

Missä on Myanmarin armeija?
Kaiketi laskemassa kansanäänestyksen ääniä - eli tilastoimassa äänestäjien ääniä
ja henkilötietoja -?

Viime viikon jälkeen helle on tulvaisella tasangolla jatkunut.
Nälkä ja jano, mätäneminen - nämä molemmat.

Nyt hetki hiljaa.

Osa kolme: Täällä:

"Helsingin seudun Seta muuttaa"
"Tanskan Frederikiä nauratti kovasti"
"Ratkaisua verenluovutuskiellosta odotellaan"

Nyt... Ei nappaa.

Toisella kertaa.
Nyt on liikaa omia asioita ja tunteita.
Ja maailmantuskaa myös.

Eikä, muuten, nappaa myöskään ironia nyt, ei.
Jopa on.

-R

- - -