• Rokkihomo

Äitienpäivä oli ja menikin jo

Menin äitini luo iltapäivällä kun sain sovittua kyytijärjestelyt.
Oli minun toki oletettukin tulevan - oli erikseen ostettu laktoositonta jäätelöä.
Ja kahvia keitettiin poikkeuksellisesti Presidentistä, ei siitä "tavallisesta",
Lidlin Eurosopper-kahvista.

Nuo molemmat ovat huomionosoituksia työllistämistöistä
pitkälle sairaslomalle jääneeltä ihmiseltä
(joka siis "nauttii" sosiaaliturvan luokkaa olevaa sairauspäivärahaa).

Äidilläni on mm. masennus, ja paljon omaa aikaa.
Hän on myös ottanut lääkärin ohjeen onkeensa:
Tekee asioita mitä haluaa, ja jättää muut tekemättä.
Jättää lähtemättä kotoa yhtään mihinkään jos yhtään tuntuu ettei huvita.

Ja kas, masentunutta ei kovin usein huvita.
Nyt, kun toimii "lääkärin ohjeiden" mukaan, piiloutuu yhä enemmän kotiinsa.

Katsoo yhä enemmän mm. tv:n sarjaohjelmia
(toki: saa olla itsekseen kotona ja ei maksa mitään).

Sieltä juonikuluista oli kai keksinyt, että kun oli tuossa taannoin
ns. "loukkaantunut" ex-anoppinsa, rakkaan isoäitini eli mummini vuoksi,
päätti ettemme mene sinne ollenkaan kylään. Että olemme hänen luonaan,
hän, miesystävänsä, minä, veljeni, ja veljeni pieni tyttö. *

Meiltä ei kysytty. Olin itseasiassa vieressä kun äitini kertoi puhelimessa
isoäidilleni että vietämme tänään kaikki koko päivän hänen luonaan.

Vietimme sitten. Katsoimme tv:tä, mm. Juha Vainion muistokonserttia,
ja annoin äidin jutella mitä jutteli.

Tottakai minulle oli koko ajan selvää että mummiani käyn moikkaamassa myös.
Tein sen sitten kun ikään kuin lähdin äidin luota kotiin
(äidille jäi iltaan saakka seuraksi lapsenlapsensa, jonka kanssa kyllä riittää mielenvirkistystä,
mikä oli hauska huomata).

Mummilla oli kirjaimellisesti piirakat kuumina ja (kanan)munat kovina odottamassa,
ja asianmukaisten kaksimielisten kehotusten perään eikun syömään.
Mummini täyttää tänä kesänä 80, ja tänään sattui olemaan myös pappa-vainaan,
kuolleen puolisonsa, hautajaismuistopäivä.
Tuo kun otti ja kuoli alkoholismin seurauksena kehittyneisiin moninaisiin sairauksiin
jo 17 vuotta sitten, vasta vähän yli kuusikymppisenä.

* Veljeni puoliso vastaavasti lähti viettämään ensimmäistä äitienpäiväänsä töhin:
Hän pitää baaria, ja jonkun sitä piti pitää tällaisena päivänä kun...
...työntekijöillä oli omat äitienpäivämenonsa.

Äitini on sairas. Äitini voi olla myös ilkeä...
...Tai siis: omasta mielestään oikeutetusti itsekeskeinen ja siihen liittyen
manipuloimishakuinen.
Mummini oli vähän surullinenkin, mutta iloinen kun tulin.
Se on aika kova jätkä, joten ei liikoja suruile. Asiat laitetaan
"halki poikki ja pinoon" siinä osoitteessa, ja mikä ettei, kun laittaja on
sekä entinen kotiäiti että puuseppä (jep, puuseppä.).
Mutten epäile etteikö olisi osannut sanoa äidilleni jotain aivan tarpeeksi pahasti, ja tarkoituksella
(mitä se sitten lopulta olikaan, kuulin vain toisen version, kysymättä, ja toista en kysynyt).

Ei me lapset / lapsenlapset kuitenkaan mitään vihanpidon
(ja kiristyksen -?)
välikappaleita suostuta olemaan.
Tai siis, minä en.

Kaksi sai äitienpäivätoivotukseni, korvani ja seuraani hetkeksi.
Nyt on olo kuin pitkän työpäivän jälkeen, mutta eiköhän se ole ihan kohtuullista.
Eiköhän se ole kohtuullista useamminkin kuin kerran vuodessa.

Muttei kuitenkaan joka päivä. Ei.

-R

- - -

3 kommenttia

Torontosta

12.5.2008 14:07

Tama kuullostaa kuin paraskin soap-ooppera. Ei millaan pahalla.

Rokkihomo

12.5.2008 15:19

Soap opera indeed, as was part of my point...

Paitsi että, sopa-opera on viihdettä, tässä huolestuvat, syyllistyvät, tekevät parhaansa ja huonoimpansa ihan oikeat ihmiset, flesh and blood - and hearts and brains.

JPHki

12.5.2008 22:41

Elämä on saippuaoopperaa ihmeellisempää. Pystyykö/haluaako äitisi analysoida omaa tilaansa?