Rokkihomokokemuksia

Nukuin viime yönä kahdeksan tuntia. Se on paljon se.

Tänään olen siis hereillä.

Ennen kuin sorrun mihinkään hyvää joulua -hempeilyyn,
haluan jakaa joulukortin, jonka jo oivimman postiamasalta -blogin
innoittamana laitoin massalle.
Mutta kaikille kans:

Kauko Röyhkä: Hospodar jouluna.

Jaa... Netistä ei löydy sanoja, ei videota, eikä ääninauhaakaan.

Joulukortti onkin sitten tarkoitettu vain niille valituille joilla on
Kauko Röyhkän levy "Kaunis eläin", jolta tuo antijoululaulu löytyy.

-R

- - -

*Huom: Kirjoitettu pahalla tuulella ja melkoisen itseriittoisena*

Ja asiakkaan väärässä oleminen tuntuu tässä osoitteessa
kaikkein raivostuttavimmalta asiakaspalvelutöissä.

Olisivat oikeassa. Olisi ihan mukava palvella, kun olisi jotain kunnioitusta.
EDIT: Siis minulla, asiakasta kohtaan.
Mutta usein ei.

Ja kun satun olemaan friikki jolla on joissain asioissa autistin muisti, niin...

Muutama vuosi sitten asiakaspalvelutöissä kassalla
(eräässä osuuskunnassa, talkootöissä)
sain marmatusta "väärän" jäätelön tuomisesta.
Asiakas oli itseasiassa muuttanut mielensä jäätelöä odottaessaan
ja päätti purkaa mahdollisesti rasittavan päivänsä turhaumat sitten minuun;
kahvilamiljöön työntekijään.
Niillehän nyt voi, siksi ne siellä on - ja ne on asiakkaaseen nähden aina väärässä,
niinhän se meni.

Tuollainen pieni asia, päin naamaa p*skan väittäminen, sai minut raivostumaan.
Ei, en asiakkaalle.
Hymyilin ja toin toisen haluamansa ostoksen.
Mutta siinä välissä heitin sen "vääräksi" muuttuneen jäätelön voimalla
takahuoneen lattialle - sen voimin jaksoin hymyillä.

(Tuollainen tekee minusta takuulla vaikean ihmisen. Siis muutenkin kuin töissä.
Ei voi mitään; tuskin tästä muutun. Elän tämän elämäni loppuun tällaisena,
seura valikoitukoon sen mukaan.)

Aivan juuri sain asiakaspalautetyyppisen huomautuksen joka oli
yhtä kaikki sekä väärin muistettu että tahallaan liioiteltu.
Siis tarkoituksella valehdeltu.

Mutta siitä jatketaan että asiakas saa luulla olleensa oikeassa - vaikka varmasti
itsekin tietää tarkoituksellisesti muunnelleensa totuutta.

- - -

Harkitsen silti asiakaspalvelutöitä.

Olkaa varuillanne.

(Ja vaikka sanonkin yksissä töissäni että tyhmiä kysymyksiä ei olekaan,
en ole rehellinen. Valehtelen.
Tyhmiä kysymyksiä on maailma puolillaan.
Ja se on mielestäni lopulta lähinnä vastenmielistä.)

(EDIT: tai no, antaa olla. Ettepähän kysy.)

-R

- - -

on harhaa.

Ystävyys, rakkaus ja intohimo

on totta.

Elämäniloisin joulukuuterveisin, yours truly, -R

- - -

...olla noudattamatta niitä sääntöjä joita odottaa tai jopa vaatii toiselta.

Ja vielä ikään kuin huomaamattaan.

Rokkihomon itsenäisyyspäivä ei ollut 6.12. - mutta ehkä huomenna:

Jätän lapun pöydälle sotkujen siivoamisesta "eräälle" känniääliölle...
...joka saattaa vaikka kuvitella saavansa krapulasympatioita ja
loikoilemispäiväksi seuraa.

Väärin kuviteltu.

Ja vaikka yrjö eli alpo eli oksu lentäisi, se ei ole mikään ymmärrettävä tekosyy
jättää siivoamatta lämpimään ja / tai kuivettumaan jääneitä ruokia.

Eikä puolikaita konjakkilaseja (Larsenia kärpäsille. Kele.)

Lappu pöydälle ja nauttimaan sunnuntaista.
Hyvää ruokaa kaikessa rauhassa - ja kuka lämmittäisi saunan -?

-R

- - -

"Eräs" lukikin "lapun pöydällä" täältä, siis tämän, ylläolevan bloggauksen.
Ja täällä on siivottu jo.
Voidaankin mennä yhdessä syömään.

Hyvää sunnuntain loppua ja alkavaa viikkoa muillekin, -R

- - -

Turun himpulapimpulabaari Suxes piti eilen illalla pikkujoulut.

Piti mennä paikalle, koska ystävillä oli "yllätyksenä" ohjelmanumero
(=lainausmerkeissä, koska "yllätystä" toki mainostettiin sinne tänne
tekstiviesteillä etukäteen. Terveisiä kaikille Jusulle ja Nicsulle taputtaneille:
"bi-seksuaalit on jotenkin niin kiitollisii" tosiaankin).

Ei ollut mahdollisuutta pippaloida tuota kumminkaan isomman kaavan mukaan,
ja jotenkin baarissa kasvoikin nopeasti ja isosti olo siitä miten tämä iso setä
oli lähinnä pienempien juhlijoiden tiellä:
Ihan samalla lailla kuin olen eittämättä kasvoton setä kakskymppisille bilettäjille,
niin ovat hekin minulle.
Tai no, ei se noin ole. Mutta joskus vähän sinnepäin:
Joukko mahdottoman pirteitä tanssijoita ja yhteislaulajia ja ja ja,
joilla on vauhti päällä ja minä lähinnä mietin, pääsiskö jonnekin istumaan
ja pystyiskö musiikin yli yleensä puhumaan ollenkaan...

Ja hyvä joukko ihmisiä joita näkee harvemmin ei välttämättä tunne:
Tukka oli kumminkin pitkä pitkään, muttei ole enää.

Summarum: Halusin pois sieltä.
Lähdin kotiin vajaan tunnin pyrähdyksen perään.
Kotiin olemaan hiljaa.
Taisin olla ihan setää.
(Tai olisinko mummoa?
Kirkkoja ihastelee ja ties mitä käkikelloja meinaa ostella...)

Hui hai.

Hyvää pikkujouluaikaa kumminkin kaikille tahoille, Berliinin muurin murhan aikoihin syntyneistä mummoihin.

Yours truly, -R

- - -

P.S. Tämä blogi on nyt luetuimpien listalla toisena. Oh my.
Tarkoittaako se että tämä on valtavirtaa, mainstreamia,
mahdollisimman monelle sopivaa
harmitonta keskivertojuupajaapaa?

Toivottavasti ei.

- - -

(Ja vielä: Joku prkl arkipyhä huomenna.
Uimahalli kiinni, kaupat kiinni, ja ihmiset kehuvat katselevansa tv:stä...
...tanssiaisia - @&¤#??
Ja jo alkuillasta.
Jopa on.)

- - -

Teen töitä verkossa olohuoneen sohvalla.
Ikkunasta näkyy naapuri, Turun toiseksi suurin kirkko, yltiöuusgoottinen Mikaelin kirkko siis.

Se on vastaansanomattoman jykevä ja jylhä ja sellaisena kaunis ja rauhallinen naapuri.

Tunne siitä, miten tässä kodissa voisi tosiaan asua pitkään, kasvaa isoksi.
Toivottavasti asun(mme)kin.

(Ja huomenna joudamme pikku tauon jälkeen ns. rymsteeraamaankin taas.)

-R

- - -

Olli Stålström kirjoittaa täällä elämänkerta(?)blogissaan "Ollin oppivuodet" kaikenlaista,
mutta ei halua kommentteja.
Laitan siis tänne omaani.

Olli kirjoittaa:

"Pystyin hyvin samastumaan Sartren kuvaamaan eksistentiaaliseen kuvotukseen
olemassaolon mielettömyyden edessä.
Eksistentiaalifilosofit Sartre ja Camus tulivat mille tärkeiksi ulkopuolisuuden kuvaajina.
Mutta varsinkin Sartren teokset olivat jonkinlaista terapiaa kuvatessaan miten
maailmaan heitetyn ihmisen on yksin selvittävä kaikesta."

Oh, indeed. Paljon kuusikymmenlukua myöhemminkin yksi rokkihomoksi kasvava
vihainen runopoika löysi nuo kirjat kaksikymppisenä ja mukana ovat pysyneet,
niin ko. kirjat kuin niiden nostattamat ajatukset.

EDIT> Erityisesti Sartren naytelma Karpaset, josta olen taalla ennenkin kahkonut.
Jumala kertoo ihmisten pienuuden pettamaksi joutuneelle Oresteelle
etta pakene! Olet tuomittu olemaan vapaa yksin...

Camus ehkä vielä Sartrea enemmän.

EDIT> Camus... Tai no, antaa olla.
Liian hyva olo moiseen juuri nyt.

Aivan viime aikoina on lopulta tullut ajankohtaiseksi pohtia sitäkin,
onko kyseessä harrastus vai sairaus.

Varmaankin molempia.

- - -

Eilen sunnuntaina löysin itseni pitkästä aikaa illasta ilman töitä tai muita velvoitteita.

Ei ollut mitään tekemistä ja tuntui tyhjältä.

Enkä osannut ryhtyä ottamaan vapaasta illasta irti mitä olisi voinut.
Pölhönkin kanssa olisi voinut viettää "laatuaikaa" - mutta ei.

Jostain syystä ei.

Pitää opetella oleilemaan uudestaan, kun on syksyllä ollut näemmä
niin kova kiire ja haipakka päivästä ja viikosta toiseen, että se on muuttanut minua,
eh,
ihmisenä.

Lähdenkin tästä pääkaupunkiin pariksi päiväksi,
puoliksi työmatkalle,
puoliksi sosiaaliselle vapaa-ajan tourille.

Toivottavasti sen mittaan myös keksin, miten sitä vapaa-aikaa vietettiinkään.

EDIT> Sita vietetaan esimerkiksi lasillisilla ystavien kanssa joita nahdaan kovin harvoin,
ja aamulla hotellissa menin saunaan...
ja soin tavoistani poiketen runsaan aamiaisen kaikessa rauhassa.

Yours truly, -R

- - -