Teen töitä verkossa olohuoneen sohvalla.
Ikkunasta näkyy naapuri, Turun toiseksi suurin kirkko, yltiöuusgoottinen Mikaelin kirkko siis.
Se on vastaansanomattoman jykevä ja jylhä ja sellaisena kaunis ja rauhallinen naapuri.
Tunne siitä, miten tässä kodissa voisi tosiaan asua pitkään, kasvaa isoksi.
Toivottavasti asun(mme)kin.
(Ja huomenna joudamme pikku tauon jälkeen ns. rymsteeraamaankin taas.)
-R
- - -
3 kommenttia
pelsepuuppi
4.12.2008 19:01
tajuun tunteem. kävin tänää uudellee kyttääs sitä lämppää mist haaveilen. ja siin kans vahvasti tunne et siin vois pelseki alkaa kasvaa sillee.. pelseks. tai maireks. tai kutsuu mairen kylää ja kattoo mite menee. samal mua kauhistuttaa ajatus et mun pitäs yhtäkki, nyt, vast 32-vuotiaana olla aikunen. miks näin pian? ja samas en muuta niin hienoo tiiä ku ajatus et pelsest tulis aikune ja elämä vihdoinki asettuis aloillee. olis joku pysyvyys ees hetken.
mun ikkunast ei näkyis kirkkoo mut näkyis kyl mun parhaiden ystävien talo. siel pihas kuitenki suurimman osan aikaani luuhaan.
martin
5.12.2008 03:23
Jumalan kunnia ja Häneltä oleva rauha ovat suunnattomia! Riemullista naapuruutta - ja ehkäpä sisäisyyttäkin... tuleviksi ajoiksi!
Rokkihomo
5.12.2008 13:50
Och då martin hoppas igen...
Ja Pelset ja mairet ihmettelemässä asuntoa joka olisi tässä naapurustossa, eikö -?
Tulis nyt se Pölhö että pääsis tappelemaan lampuista kaapeista ja niiden paikoista.