Rokkihomokokemuksia

Petyin eilen illalla tv-tarjontaan.

Katselen tv:tä hyvinkin vähän, mutta eilen päätin vähän katsella.
Pölhö on poissa yms, ja Jim-kanavalta oli tulollaan "Totuus temppeliritareista" -
minulla on perversio pääsääntöisesti huonoihin historiadokumentteihin ja -leffoihin.

Jim ei näkynytkään. Se on sittenkin maksullinen kanava?
Muilta kanavilta tuli mitä tuli.
Sinkkuelämää -uusinnat olin jo nähnyt tuhottoman monesti.
Dexter oli vaan hölmö.
Conan O'Brienilla oli tylsiä vieraita.
No, Yle Extralta tuli sentään rokkia: näin pitkästä aikaa rokkipossuuntuneen Yrjänän tv:ssä
- ja samalla CMX:n uuden videon siltä nyt ilmestyneeltä levyltä,
joka on kuulemma "avaruusooppera".

Huokaus.

Ja kyllä. Vilkaisin Big Brotheria. En kommentoi, ettekä toiveeni mukaan tekään tässä osoitteessa.

Lisää huokauksia.

Tänään taidan antaa olla.
Tv:n katselu ajankuluna ilman selkeää mielessä olevaa ohjelmaa ei vaan ole mua varten.
Joskus oli.
Ei enää.
Tylsistyttää mielenkin - joka purkautuu tylsänä bloggauksena.

Kun teen tänä iltana jotain ihan muuta,
ehkä huomenna laitan terävämmän bloggauksenkin.

Ainakin omasta mielestäni - ja sehän tässä on tärkeintä.

...

Mutta huomenillalla ehdottomasti minisarja Line of Beautyn päätösjakso.

...

INTOHIMO

Kun asiat tuntuvat menevän hyvin, työni on minulle yksi intohimo.

Enkä ole ainoa.

Eikä tämä ole edes tylsää - uskokaa pois, olen ylin auktoriteettini
arvostelemaan tämän asian.

Siihen liittyen:
yleistietous ja asioiden suhteellisuuden tajuaminen - ja myös asioiden suhteellisuuden
tajuamisen kokemus - on minulle intohimo.

Into ja himo...
...Olisihan näistä kirjoitettavaa.

Mutta koska esimerkiksi - niin, esimerkiksi - pornoksi määriteltävän materiaalin
laittaminen näille sivustoille on jollei kielletty niin paheksuttavaa,
niin...
...enpä edes aloita sitä polkua.

Mainitsin joukon tärkeitä intohimojani jo.

Muilla ihmisillä on muita: vaatteet, ooppera, usko...
...tai vaikka Samsung, heh.

- - -

Pölhö lähtee reissuun, viipyy sunnuntai-iltaan saakka.

Voi taas leikkiä poikamiestä ja pieriä kotona: Rai rai...

(Joo joo: R)

Jäin kiinni ansaan. Olen ansassa.

"Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven", on tapana toistaa.

No!

Ottakaa joku edes koppi!

Sekavasti teidän, -Rh

- - -

LISÄYS seuraavana päivänä - eli Mainion päivänä:

Tarkoitin ja tarkoitan ansalla sellaisia tylsän ohittamattomia asioita
kuin työtä ja uraa. Blah.

Ja synnillä "laiskuutta" ja "päämäärätiedottomuutta"
(Ehdottomasti lainausmerkeillä nuo, ei juuri koskaan ilman niitä).

Saattaa olla että olen umpikujassa, josta voi vain peräytyä.
Mutta ei ihan vielä...

Koppi, joku?

Noin monta bloggausta ja noin monta silmäystä.
Tai siis tämä on 151. bloggaus.
Tarkoittaako tuo 100 silmäystä per bloggaus?
Eihän se sillälailla paljoa ole.

"Only too much is enough" sanoi Oscar-setäkin, se jonka haudalle Pariisissa
on kirjoitettu mm. seuraava muistoteksti:

"His mourners are outcast men, and outcasts always mourn"

(Terveisiä Pasille jos lukee tätä. Sulta tuon aikanaan sain.)

Mitäs tänne vielä sanoisi sunnuntain puolella ennen huomenna, aivan kohta,
alkavaa syksyn arkea -?

Mitäs sitä voisi sanoa, ihminen joka on tehnyt työpäivikseen tämän ja osan eilistä päivää,
ja kuunnellut liikaa...
...Johnny Cashin peruskomppeja...
...ja repeatilla Amy Winehousen "Rehabia".

Selvinpäin.

No, Cashin kappaleista hyvä osa oli tosin näitä viimeisten vuosien covereitaan
("Rusty Cage", "Personal Jesus", "Hurt"...)

Ja entä se työ?
- Ei se ole taaskaan yhtään sen valmiimpi kuin ennen viikonloppua.

"...I walk the line..."

(Cash-leffa taisi tulla juuri tv:stä. Kävin katsomassa sen kankaalta silloin viime vuoden kesänä.
Hannan kanssa - moi Hanna.)

(Sorri no more rice.)

Reilu vuosi sitten eräällä Turussa asuvalla nuorehkolla miehellä meni jokin melko pahasti pieleen.

Häntä alkoi nähdä kaduilla, erityisesti parilla tietyllä katuosuudella
(Humalistonkatu, Kävelykatu, erityisesti Anttilan kulma).
Pummaa kolikoita, tupakkaa, ostaa sitten olutta.
Taitaa olla koditon.
Taitaa käyttää aikalailla muutakin kuin sitä olutta,
vaikka yksittäiset pullot yleensä pistävätkin esiin takin taskuista.

Kaveri pyytää aina 80 centtiä. Ei euroa, ei hiluja, vaan häneltä "uupuu" aina tämä täsmällinen summa.
Se sama summa uupuu sitten taas seuraavalta kysyttäessä.

Olen joskus oikein erikseen katsonut taskunpohjalta nimenomaiset 80 centtiä
olutpullohilujensa osaksi, kun kerran juuri moista summaa kertoo olevansa vailla.

Käveri on tuttu hahmo viime vuoden kesästä saakka, ja yleensä noilla mainituilla
kohdilla kaupunkia - jotka ovat lähes jokapäiväisillä omilla kävelyreiteilläni - joten
"tuttuja" ollaan.

Viikonloppuna heppu tuli vastaan yllättäen, pikkupikkukävelyn päässä kotoa bensa-asemalla,
josta minulla on tapana ostaa tupakkaa, mehua tms. pientä.
Oli aamu, laskin kolikoita tupakka-askiin ja tuoremehuun, ja huomasin tuon jonottamassa.
Ajattelin: Ei nyt huomaisi mua, lasken tässä kolikoita itsekin.
Ei huomannutkaan. Olutpullo pilkisti tutusti taskusta, tärinä oli aikamoinen, ja osti itselleen kahvin.
Oli siis aamukahvilla.
Ties missä nukkunut, ties koska peseytynyt.
Bensa-aseman myyjä pesi kätensä palveltuaan häntä - enkä ihmettele, olen nähnyt kaverin sormet:
ne ovat yksinkertaisesti mustat ja parkkiintuneet kuin asfaltin pinta.

Hm.
Minä OLISIN VOINUT tarjota sen kahvin.
Ei kun ei, minullahan "ei ollut rahaa".
Hah! Ovatpa asiat suhteellisia, kunnon rautalankaesimerkin avulla tällä kertaa.

Mutta: olisin voinut tarjota suihkun - ja vielä vaikka pyykinpesun.
Kahvia siinä sitten samalla, ja pullaa kanssa.

Sen sijaan menin tupakoiden ja mehuni kanssa kotiin jatkamaan omaa aamuani
- mutta pohdin näitä kyllä siinä samantien.

Reaching out my own personal Jesus? -Maybe...

Miksi suihku ja pesukone olisi niin outo tapa auttaa?
Pentti Holapan Ystävän muotokuvan Ystävä teki niin.

Tällaisia voisi tietysti pelätä:

http://www.terveysportti.fi/pls/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=ima00259

Mutta moiset ovat pikkujuttuja.

Suihku olisi ollut jotain mitä olisin voinut tarjota.
Heh: olisihan kaveri voinut siihen todeta vaikka että hei kuule homo, ei kiitos,
mutta oisko sulla 80 centtiä.

No, sitä minulla ei silloin olisi ollut.

- - -

Älkää puhuko minulle tuosta, älkää kysykö, älkää kertoko.
Minua ei kiinnosta yhtään.
Ei - edes? - Einarit...
...eikä "se-on-homofobi-kun-ei-halua-miesten-koskevan-itseään -tyypit
(mitä IKINÄ tuommoinenkin määritelmä kenenkään päässä onkaan sisällään pitänyt...).

Kiitos.

Niin.
Jatkanpa ed. bloggaukseni linjoilla.
Piruuttani.
Allaoleva tekstinpätkä on edellistä hyvän matkaa vanhempi,
ja samalla aikalailla monipuolisempi.

Alain Lilleläisen monisyinen luonnehdinta eri tavoilla
"luonnon ja rakkauden lakeja vastaan rikkovista" miehistä on kirjoitettu valmiiksi n. vuonna 1165,
eli reippaasti yli 800 vuotta sitten.

Erilaiset makuasiat ja tavat olivat hyvin tämän oppineen
tiedossa, kuten myös halu luonnehtia ne kaikki eri tavoin.

(Tällä kertaa hui hai latinalle, ja alla vain toimiva englanninnos:)

"This great multitude of men monsters are scattered
hither and thither over the whole expanse of earth
and from contact with their spell, chastity itself is
bewitched.
Of those men who subscribe to Venus’ procedures
in grammar, some closely embrace those of
masculine gender only, others, those of common,
or epicene gender.
Some, indeed, as though belonging to the
heteroclite class, show variations in deviation by
reclining with those of female gender in Winter and
masculine gender in Summer.
There are some, who in the disputations in Venus’
school of logic, in their conclusions reach
a law of interchangeability of subject and predicate.
There are those who take the part of the subject
and cannot function as predicate.
There are some who function as predicates only but
have no desire to have the subject term duly submit
to them.
Others, disdaining to enter Venus’ hall, practice
a deplorable game in the vestibule of her house."

- - -

Alan of Lille: The Plaint of Nature [De planctu naturae, n. 1165], transl. James S. Sheridan 1980, VIII, prose 4, Sheridan pp. 136–137.

- - -

(Ja hui hai myös suomennokselle, taas, en jaksa...)