Rokkihomokokemuksia

Sanoja sanoja sanoja sanoja
Sanoja sanoja ahdistaa
Sanoja sanoja sanoja sanoja
kuten kerronkin täällä yhtenään.

Sanoja sanoja sanoja sanoja
Masentaakin sanoja sanoja sanoja
Sanoja sanoja sanoja sanoja
Mutta siitä minun ei pitänyt puhua

Sanoja sanoja sanoja sanoja
Sanoja sanoja sanoja
muka-sarkastinen "vitsi"
Sanoja sanoja sanoja sanoja

Sanoja sanoja sanoja sanoja
Sanoja sanoja sanoja vähän Morrisseytä tähän
Sanoja sanoja sanoja sanoja
ja Iggy Poppia kans.

- - -

Ja se siitä osiosta.
Johnny Deppiin taisin jäädä.

Siis tuohon kaveriin, joka yhdessä juuri tv:stäkin tulleessa elokuvassa
mm. ahtoi kuubalaisessa vankilassa kokonaisen romaanin käsikirjoituksen
sinne niin.

Sankarillista toimintaa sanon minä.

Hyvää ja sankarillistakin viikonloppua
itse kullekin,

-Rokkihomo

- - -

Siis ei omaansa. Siis roolihahmona. Siis käsikirjoitusta.
Mutta työnsi kyllä omaansa. Siis roolihahmona.
Myi sitä itseään tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.
Siis salakuljetustarkoituksessa.
Siis.

Näitä näemmä laaditaan taas urakalla.

Täällä ainakin Splenetic ja Millikan ovat pohtineet kumman kaa -listoja.

Tässä omani: Johnny Depp
(paitsi jos toisena on 90-luvun Gary Sinise).

Ja, toisaalla stella ja maire ovat laatineet joululahjat, uudenvuodenlupaukset yms tms.

Joululahjat: Oma huone, vertauskuvallisesti.
Vielä toinen: mielenrauha, voidakseen tehdä asioita joita ei ollenkaan haluaisi tehdä,
mutta on pakko.

Mutta skipataan joulu ja mennään uuteenvuoteen samantien:

Uudenvuodenlupaukset: Olla rehellisempi ja, kuten Pölhökin on joskus neuvonut,
rehellisesti ja ääneen itsekkäämpi asioissa joita haluaa ja joita ei halua.

Ja uudenvuoden toive:
(=realistinen kokemuksellisesti lähestyttävissä oleva, ei siis tyyppiä maailmanrauha):
Että ystävät jaksaisivat itsejään, hankaluuksia, arkea ja töitään,
joita ensi vuonnakin eittämättä riittää.

Samalla, rehellisimmin, eniten toivon tuota kuitenkin itselleni.

- - -

Ja tahtoo matkustaa: Italiaan hyvässä seurassa
(ja kas, Milanon matka jo onkin yllättäen varattuna, Napoli ja Rooma vielä ahneelle, kiitos)

Lisäksi hyvin mielellään Israelissa, ja parasta kai olisi että ihan yksin.

Jep. Hömp hömp, -R

- - -

Edit: nuo blogitilastot kertovat että täällä on ollut muutamiakin säännöllisiä lukijoita
pitkin loppuvaa vuotta.
Joukossa ystäviä joita tapaa myös kasvokkain.
Tuskin on yllätys että olen ollut masentunut,
ja vuoden mittaan pariinkin otteeseen enemmän kuin, hm,
harrastuksenomaisesti.
Asiaa ei ole auttanut se että löydän siihen ihan syitäkin
(rautalanka: työ, ura, raha-asiat).
Ja tiedän kyllä ettei itsekseen oleminen ole maailman paras lääke.
Mutta se on paras mihin olen toistuvasti pystynyt.

Ensi vuosi tuo uusia rutiineja ja kuvioita ennen muuta arkeen.
Luotan niihin valona tunnelin päässä.
Luotan aivan helvetisti.
Mitäpä muutakaan voin -?

- - -

...Ja jospa vähemmän tylsiä bloggauksiakin sitten taas, heh.
Varoitus: Rokkihomo tuntee Tärkeiden Asioiden tulevan...

- - -

Pikkujouluaika.
Turun himpulapimpulabaarin Suxesin pikkujoulut olivat toisen jo alkuillasta kosteaksi käyneen
happeningin perään viime keskiviikkona.
Cruiser oli esillä.
Sirkka-täti juonsi cruiser-kisaa, jossa lavalle osallistettiin pariskuntia kisaamaan pikkutuhmasti,
ja palkintoina oli...
ilmaisia cruiser-etujäsenyyksiä.

Eh?

No, oli tuo ainakin huvittavaa.

- - -

Itsenäisyyspäiviä.
Sosiaalisista syistä puoliväkisin katsoin ne.
Siellä oli jopa tuttuja, jopa pari - mikä kertoo kai enemmän iästäni
kuin mahdollisesta eli ei "eliittiin" kuulumisesta...

- - -

Eilen näin tämän Ian Curtisin elämästä ja kuolemasta kertovan uuden elokuvan
Closer.

Se alkoi kysymyksellä olemassaolosta...
...ja päättyi krematorion savuun.

Jep, viihdyin.

Kiellän itseltäni tästä kohtaa Joy Division-sitaatin.
Olkaa hyvä.
Jotka tuntevat, heillä on varmasti omansa jo itsellään.

- - -

Ja tänään vielä
Ei kerta homoo tee -ensi-ilta.
Vähemmän syviä pohdintoja, enemmän hupailua.
Myötäjännitän lavalle menevien ystävien puolesta.
Samalla olen varma että ovat valmistaneet hyvää jälkeä.
Kolmen tunnin kuluttua tuo alkaa, ja sitten
rentoudutaan vielä hieman ennen arkea.

- - -

Voidaan hyvin, -R

- - -

Seuraavana aamu... siis päivänä:

Ei kerta homoo tee oli HIANO.
Varatkaa lippuja ja järjestäkää himpulabussikuljetuksia Kiuruvedeltä Kaskisiin -!

Mutta... mitä tarkoittaakaan "rentoudutaan vielä hieman ennen arkea" -??
Nyt on maanantai ja jallusta ja salmiakkikossusta sekoitetut shotit,
useat,
jyskyttävät päässä.

Pitäisi olla osallistumassa work-related happeningiin ystävän uuden kirjan johdosta,
kahvia ja kakkua,
mutta piti peruuttaa.
Liian huono olo, ei voi mitään.

Yksikin opettajapariskunta (...) lähti fiksusti kotiin esityksen jälkeen ja heillä molemmilla
lienee työpäivä jo jotakuinkin takanapäin.
Yksi rokkihomo taas... juhli valomerkkiin saakka, eikä kuivin suin.
Nyt on, kuiva suu. Yök.

- - -

Ja se Closer.
Leffa käsitteli henkilökohtaisesti läheisiä aiheita...
...joita en tässä sen kummemmin käy julkisesti itkemään.
Avainsanoiksi riittäköön leffan aivan alku:
laiha poika itsekseen, maailmantuska,
yksinäinen Bowien kuuntelu -
ja se eksistentiaalinen ahdistus.
Aihe tuli iholle heti alusta saakka.
Köh.

Elokuva elokuvana ei sinänsä ollut ollenkaan niin
"viipyilevä"
kuin olin arvioista lukenut, ja hyvä niin.

- - -

Seuraavan mahdollisesti masentumista viestivän bloggauksen
alkuperä on tähtityllerön tuoreessa bloggauksessa, jota olin käymässä
kommentoimaan, mutta kun...
näitä itsekseen oloja, moisen kaipaamista - ja sitten asiallista itseen kohdistuvaa epäilyä
näissä asioissa on tullut pyöriteltyä omassa elämässä ja päässä aika lailla, niin...
kommentti kasvoi.

Pelipöydälläni on ajoittain mutta toistuvasti seuraavanlaisia asioita:

Halu olla yksin. Kokonaisia päiviä.

Halu suoriutua "mitä kuuluu" -keskusteluista viipyilemättä ja ytimekkäästi.
Esimerkiksi 2 minuuttia tuntuisi usein oikein sopivan mittaiselta ajalta.
(Jopa mummi-rakkaani kanssa viime viikolla, ja häneltä oli sentään yksi läheinen kuollut.
Joten puhuin useita minuutteja, mutta selailin samalla nettiä.)

Ja joidenkin ihmisten kanssa mielellään vain harvoin
(esimerkiksi toinen tätini on odotellut mitä kuuluu -soittoa ja kyläilyä kesästä saakka...).

Ison tuntuisia epäreiluuden kokemuksia kun tuntuu että antaa
"mitä kuuluu" -keskusteluille aikaansa, mielipiteitään yms. tms.,
muttei saa niistä itse juuri mitään.

Ison tuntuisia oman tyhmyyden kokemuksia kun välillä on oivaltamaisillaan
ettei "mitä kuuluu" -keskusteluista voikaan saada itse mitään,
jos ja kun ei kerran ole valmis vastaamaan muuta kuin...
"hyvää".

Koska niin kuuluukin vastata.

Koska itsekin haluaa että kuulee juuri tuon vastauksen.

Vaikkei kuuluisi hyvää.

Vaikka itse haluaisi vastata jos ei kuulu hyvää.

Eikä kuulu.

Työ ja työura ovat katkolla.
Raha-asiat sotkussa, myös ensi vuonna.
Siis minulla.
Oikeasti.

- - -

Tänne loppuun voi varmaan piilottaa paljastuksen, joka kertoo että
eihän minulla oikeasti ole halua olla yksin.

Olenpahan vaan tyytymätön pariin tämänhetkiseen tilanteeseen.

Eikä työurani toki ole "katkolla".
Se on muuttumassa.

Mutta voimia se vie.
Voimia vie pelkkä moisen ajatteleminen - mutta noiden ajattelemisten lisäksi pitäisi
SEKÄ saattaa aiemmat työt loppuun ETTÄ etsiä uusia.

- - -

Nnooh, onpahan Pölhö, joka itse asiassa lopulta ihan oikeasti ymmärtää.
Siis sen että voimat ovat vähissä.

Se on ihme, josta muistan olla kiitollinen.

- - -

Or smthng.
Saapa nähdä millaiseen kuplaan sitä vielä päätyy...

- - -

olla hieman mutta ei huonovointisesti krapulassa
hyvin nukutun yön jälkeen
kotosalla odotellessa sunnuntain tv-sarjoja.

Osahan niistä on jo mennytkin, ja heräsin vasta iltapäivällä.

Ja huonolla säällä ei ole mitään vaikutusta olemisiini.

Myös huonoista tuulista pesen käteni.
Ja siitä ei neuvotella.

- - -