Kahden herneen kolinaa

En muuten muista, koska viimeksi olisin ollut tällä tavalla ex tempore baarissa sunnuntai-iltana!! :D

Tuli sit biletettyä sellaisia biisejä kuin
* Aqua - Barbie Girl
* Sash! - Equador :)

ja muutamaa muuta :D

Ja oli ihan oikeasti todella kivaa :)

Hitsi, että odotan alkavaa kesää paljon. Tai siis omalta osaltani "kesä" on jo alkanut, koska uusi työ on myös alkanut.
Pääsin siis kurssin läpi vastaamalla kokeessa oikein. Sain vastauksista 100% oikein. :)

Pöydälläni on toinen versio uudesta, ensimmäisestä työvuorolistastani. Verrattuna kolmen viimeisen talvikauden Helsinki-Kanaria -lentoihin (muita ei ollutkaan, paitsi Funchal aina välillä), tämä näyttää kuin uudelle maailmalle. Heti ensimmäisellä lennolla minulla on _vapaapäivä_ keskellä rotaatiota... Joensuussa! :D
Olen aivan ilahtunut!

Eilen oli minun osaltani viimeinen talvikauden lento nykyisellä työnantajallani. Tai siis en tiedä, onko se täysin nykyinen, koska periaatteessa tänään, mutta oikeammin vasta keskiviikkona aloitan jo uudessa paikassa kesätyöt. :D

Puolet viime viikosta ahdistelin tulevaa lentoa ja lennolla ahdistelin sitä, että tämä on viimeinen lento ja nyt ahdistelen sitä, koska ja minne pitää univormukin palauttaa. Kaikkine raitoineen. :D En osaa olla ahdistumatta.

(ahdistelin tarkoittaa tässä yhteydessä ahdistumista, mutta kun kieltä voi käyttää väärinkin...) :D

Mutta oli kyllä rentouttavan mukava stoppi. Viimeisen lennon kunniaksi nautin ensiksi lasillisen kuohuviiniä, sitten toisen, kolmannen... aina siihen asti, että tyhjensin koko pullon. :D :D Ja myöhemmin illalla (tietenkin) kaksi mansikkamargaritaa (kiitos tästä addiktiosta kuuluu entisille kämppiksilleni, kiitos J & S!)

Nyt taitavat olla mukavat yöstopit historiaa tämän vuoden osalta ennen lokakuuta?

Eiliseen uutispäivään mahtui kolme kuolemaa.
* Suosikin ex-päätoimittaja, Jyrki Hämäläinen
* Sir Arthur C. Clarke, jonka tuotanto tutustutti minut sci-fiin
* Anthony Minghella, englantilainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja (mm. Englantilainen potilas, Lahjakas herra Ripley...)

Jokainen noista kolmesta on jollain tavalla vaikuttanut elämääni. Taannoin menehtyi myös suomalainen näyttelijä, Tapio Hämäläinen. Suhteellisen hätääntyneenä mietin tämän uutisen jälkeen, miten enää voi katsella Muumeja! Katoaako sieltä hänen äänittämänsä hahmot kokonaan!

Laajemmalti ajatellen eilen varmasti kuoli, uutispäivän aikana, reilusti enemmän ihmisiä, jos ajattelee Kiinan / Tiibetin tilannetta.
Joidenkin mielestä Beijingin olympialaisia tulisi tämän takia boikotoida. Onneksi mm. Dalai Lama sekä KOK (kans. väl. olympiakomitea) ei boikottia kannata ja ovat sitä mieltä, että urheilu pitää pitää urheiluna ja politiikka toisissa paikoissa.
Tosin Suomen olympiakomitea hieman erosi tässä asiassa, ainakin sanomisiensa puolesta.
"Jos Euroopan unioni esittäisi yhteisen näkemyksen, että EU-maiden tulisi pidättäytyä osallistumisesta ja ohje tulisi meidän ulko- tai urheiluministeriön suunnalta, niin totta kai Olympiakomitea joutuisi hyvin vakavasti harkitsemaan osallistumista olympialaisiin." (Suomen olympiakomitean pääsihteeri Jouko Purontakanen // HS // 17.3.2008)
Eli tästä päätellen politiikka on hyvinkin sidoksissa urheiluun?

Ja miten minä muistan koulussa, maantietoa opiskellessani, lukeneeni Tiibetistä ilman, että sen sanottiin olevan osa Kiinaa. Tosin wikipedia kertoo Tiibetin "kuuluneen Kiinalle" 1950-luvulta saakka. En ole niin vanha, että muistaisin sen olevan ollut itsenäinen, joten kai on tullut luettua maantiedon kirjaa huonosti tuossa 1980-luvun alkupuolella :D

Seuraan säännöllisesti ilmailualan erästä foorumia ja eilen, ilmeisesti uutispäivä oli köyhä, koska siellä alettiin kirjoitella suomalaisen kabiinihenkilökunnan palvelusta.
Tiivistäen monen viestin mittaisen keskustelun lyhyesti: välillä minusta tuntui, että olen ainoa, joka haluaa, että matkustamopalveluhenkilö hymyilee (aidosti, mielestäni) asiakkaille lennon alussa ja sen aikana. Olin / olen myös sitä mieltä, että jos ei hymyilytä asiakkaiden edessä, ei kannata hakeutua alalle, missä sellainen on vähän kuin osa työnkuvaa.
Tosin, olen myös sitä mieltä, että jos viihtyy työssään, on helpompi hymyillä. :)

Miksi tämä bloggaus? Olenhan jo ehtinyt vaahdota siellä foorumilla aiheesta tarpeeksi.

No, soitin juuri entisen opinahjoni opintotoimistoon saadakseni sieltä opintosuoritusotteen. Ystävällistä kyllä, soitettuani väärälle puolelle toimistoa, täti Hakutoimisto (se taisi olla hänen nimensä, sillä muuta nimeä hän ei maininnut) siellä suostui tekemään tulosteen, jonka sanoin hakevani myöhemmin tänään kyseisestä paikasta. Siihen loppuikin ystävällisyys. Täti Hakutoimisto kuulosti olevan tosi tympiintynyt vastailemaan puhelimeensa ja toimittamaan asioita. Koetin ystävällisesti tiedustella, haluaako hän esim. entisen opiskelijanumeroni, johon hän vastasi "odota nyt vähän, minun pitää ensin tehdä tämä..." ja hieman myöhemmin vastaus oli "kuule, se on ihan se ja sama..." kun kysyin, tulisinko hakemaan paperin vai lähetetäänkö se minulle postilla.

Ja lopuksi hieman positiivisuutta tähän päivään!

Suosittelen kaikille Yliopistokadulla (onko se se?) sijaitsevaa Wrong Noodle Baria. Ruoka on joo ok, mutta siellä on pari asiakaspalvelijaa töissä, jotka muistavat hymyillä. :) Minun mielestäni se on ihana tapa. :)

Hymyillään, kuulkaas, kun tavataan!

Alle tunti sitten mietin kuumeisesti, miten ja mistä saisin kesätyötä ja lähetin jo varovaisen tiedustelun liittoon, että "mitenkäs sen ansiosidonnaisen kanssa menetellään..."
Äsken puhelin pirahti ja nyt minulla on kesätyöpaikka. Elämä on todella hassua, tiedättekö.

Ja mikä parasta, työkaverit tulevat olemaan todella mukavia. Sekin on kiva tietää jo ennalta. Toivottavasti siellä on myös niitä työkavereita, jotka katosivat työkaveruudesta jo kohta vuosi sitten.

Taidan tuntea oloni huojentuneeksi. Syystä.

Siivotessani tietokonettani (kyllä, alan tuota pikaa siirtämään nykyisen koneen sisuksia uusiin kuoriin, vaativa kirurginen toimenpide) löysin taas kilo(tavu)kaupalla kaikkea mahdollista kivaa tauhkaa! :D
Tässä esimerkki:

Dear Tech Support,
Last year I upgraded from Boyfriend 5.0 to Husband 1.0 and noticed a distinct slow down in overall system performance - particularly in the Flowers and Jewelry applications, which operated flawlessly under Boyfriend 5.0.
In addition, Husband 1.0 uninstalled many other valuable programs, such as Romance 9.5 and Personal Attention 6.5, and then installed undesirable programs such as Euro Soccer 04, NBA 3.0 as well as Golf Clubs 4.1.
Conversation 8.0 no longer runs and House Cleaning 2.6 simply crashes the system. I’ve tried running Nagging 5.3 to fix these problems, but to no avail. What can I do?

Signed, Desperate

Dear Desperate,
First keep in mind, Boyfriend 5.0 is an Entertainment Package, while Husband 1.0 is an Operating System.
Please open your web browser and then enter the address “http://I_Thought_You_Loved_Me.html” and try to download Tears 6.0. Don't forget to install the Guilt 3.0 update!
If that application works as designed, Husband 1.0 should then automatically run the applications Jewelry 2.0 and Flowers 3.5. Whatever you do, DO NOT install Mother-in-Law 1.0 (it runs a virus in the background that will eventually seize control of all system resources).
Also, DO NOT attempt to reinstall the Boyfriend 5.0 program. These are unsupported applications and will crash Husband 1.0.
In summary, Husband 1.0 is a great program, but it does have limited memory and cannot learn new applications quickly. You might consider buying additional software to improve memory and performance. We recommend Hot Food 3.0 and Lingerie 7.7.

Good luck, Tech Support

Kesäpoika kertoili omasta vaatekaapistaan... no, pakkohan se on avautua ;D

Mun vaatekaappini on yhtä sekainen kuin minä itse. Ainakin tällä hetkellä. Ehkä nyt taas viikonloppuna olisi aikaa tuulettaa sen sisältö ja järjestellä kaikki.
T-paitoja mulla on siellä vino pino, aina alkaen kamalista teinipaidoista alkaen (mitä ajattelin ostaessani X-files t-paidan?!). Samalta hyllyltä löytyy iso kasa boxereita (ne on suunnilleen ainoat alkkarit, joita jaloissani pidän). Uusimmat hankinnat on XTG:n.

Toisella hyllyllä on kaikki farkut, joita puhtaina on.. eli tällä hetkellä kahdet, koska yhdet on crew-laukussa melkeinpä jatkuvasti. Yleensä kotona ollessani hengailen verkkareissa, varsinkin jos tiedän jo aamusta, etten jaksa sen kummemmin olla ihmisten ilmoilla (erityisesti ne yhden päivän vapaat kahden lennon välissä). Samalla hyllyllä on sulassa sovussa mustat sukat, (valkoiset ja harmaat) tennissukat ja villasukat :)
Sitten tulee liinavaatehylly. Se on ehkä ainoa, joka pysyy järjestyksessä. Rakastan erilaisia tyynyliinoja ja lakanoita! :) Niitä on valkoisia, vaaleansinisiä ja sellaisia, joita saa Ikean lastenosastolta :D Sängyssä on kultin haluama vihreä koukeropussilakana ja mun ehkä rakkain pussilakana: sellainen, missä on piirrettyjä kissoja :)
(Kyllä, sängyssäni on kaksi peittoa.)

Sitten on pyykkihylly. :) Siellä on pyykkiin menevien vaatteiden lisäksi salireppu ja salikengät. Salivaatteet ovat liinavaatehyllyllä. :)

Omituisuutenani on, että osa vaatteista roikkuu parvisänkyni alalaidassa. Siinä on mm. työvaatteeni, koska käytän niitä sen verran usein. Ainoastaan päällysvaatteet roikkuvat kiltisti ulkovaatekaapissa. :)

British Airwaysin haastattelusta sain kimmokkeen kysellä miehistöltäni, mitä mieltä he ovat minusta ja CC-tyylistäni.
(CC on siis Cabin chief eli kai se jotain melkein purseriksi olevaa on sit suomeksi?)

Olin (ehkä) positiivisella tavalla yllättynyt, että osa näistä uskaltautui jopa sanomaan jotain kehitettävää toiminnassani. :) Oikeasti, saamani palaute hieman pisti minut miettimään omaa toimintaani ja ajattelinkin muuttaa sitä siihen suuntaan, mitä palaute minulle kertoi. :)

Mutta mikä kumma siinä on, että mitä kauemmin teemme asioita yhdellä tietyllä tyylillä, sitä vaikeampi on tätä totuttua kaavaa muuttaa? :) Samoissa palautteissa nimittäin puhuttiin siitä, kuinka mukavaa on, että viitsin muuttaa ja muokata asioita johonkin suuntaan, mutta tiedän, etteivät kaikki tule ajattelemaan siihen malliin. Samalla tavalla kuin minä ole aivan allekirjoita saamaani palautetta omista toimintatavoistani :D

Mutta, kohta on kesä ja sitten nähdään Turussa! :D

Heippa! :D

En ole taas hetkeen jaksanut istua koneen ääreen ja kirjoittaa maailmani menosta mitään. Ehkä se on sitä, mistä isäni sanoo "ensin pitää tapahtua jotain, että asiasta nousee kohu".
No, omalla kohdalla kohu on vain flunssa, joka äkkiarvaamatta ryntästi takavasemmalta kimppuuni ja kellisti minut vallan sairaslomalle saakka. :P

Joten... mitä muutakaan sitä voisi tehdä kuin odottaa, että kuumelääkkeet käyvät voittoisiksi ja pääsisi nukkumaan. No, kirjoitanpa ainakin muutaman lauseen verran tänne. :D

No siis, jostain pitäisi vielä taikoa aikaa siihen, että käy työhaastattelussa. Oheinen kuva liittyykin haastatteluun ja jännitykseen, jota se tuottaa. :P Mutta silti on kiva, että edes joku yhtiö pitää minua niin mielenkiintoisena ja ammattitaitoisena (samaa ei voi sanoa kaikista... menkööt itseensä!), että joudun matkustelemaan toiseen maahan saakka päästäkseni katsomaan halutaanko minua sinne, tai haluanko itse sinne! :)

Huh, tulipa lämmin. Taidan siis mennä pitkälleni.
Hauskaa viikonloppua ja alkavaa viikkoa!