Kahden herneen kolinaa

VAROITUS: Seuraava blogaus sisältää sanoja "TEHY ry", "hallitus", sekä "joukkoirtisanoutumiset". :D Sanottuani tämän, asiaan:

Osallistun suhteellisen harvoin mihinkään kantaaottavaan keskusteluun - paitsi silloin, kun koen siitä olevan jotain konkreettista hyötyä asianosaisille. Jos näen suoraan, ettei vastapuolta kiinnosta muu ajattelumaailma kuin omansa, jätän asian suosiolla pois mielestäni.

Hesarin keskustelupalstat ovat asia erikseen. Siellä, varsinkin nyt TEHY ry vs. kaikki muut -keskustelujen ollessa käynnissä olen vaihteeksi avannut sanaista arkkuani. Moni, mukaanlukien minä (aina tietyissä tilanteissa) osallistuu keskusteluun tunnepohjaisesti.
Palloa/pommia heitellään vuoronperään hallituksen ja tehyn väelle, syyttelyä lentää besservissereitten taholta suuntaan ja toiseen - ja aina otetaan puheeksi keskoset ja kuinka tehyläiset ovat oikeastaan aika julmia ihmisiä, jotka eivät välitä mistään muusta kuin rahasta.

Olen muuten tehyläinen. Nimellisesti. Pääasiallinen liittoni tällä hetkellä on slsy ry. Osasyy tähän on, ettei aikaisempinakaan vuosina ole oikeasti oltu sitä mieltä, että sairaanhoitaja tekee (myös rahallisesti) arvostettua työtä.
Onhan se totta, mistä olemme kaveripiirissänikin keskustelleet - sairaanhoito on kutsumusammatti.
Ei ole niinkään kauaa, kun silloisessa Helsingin sairaanhoito-opistossa oli vielä kaksi ylintä kerrosta yhdestä siivestä asuntolana. Täällä tätä kutsumustyötä varten opiskelevat nuoret, naimattomat neitoset asustivat ja opiskelivat tulevaan ammattiinsa.
Ajat ovat valitettavasti tästä muuttuneet - minä olen siitä yksi esimerkki. Nykyisin myös miehet hakeutuvat tälle kunnianarvoisalle ja empaattiselle alalle.
Valitettavan usein vain toiset ammatit alkavat ennemmin ja myöhemmin houkutella toisille teille, koska *tadaa!* palkkaus on parempi.

Minusta hallituksen veto puuhata verhojen takana hätätilalakia, jolla saataisiin turvattua hoito esim. keskosten parissa (huomatkaa, itsekin vedin keskosten hoidon mukaan!), sekä päivystyspoliklinikoilla, on perin ovela. Tällä lailla päästään tilanteeseen, joka olisi tavallisessa terveydenhoitoalan lakossa; henkeä ylläpitävät toimet on pidettävä toiminnassa. Ja kun tämä toteutuu, ei TEHY:n lakolla olekaan enää mitään virkaa. Se ei Arkadianmäkeä kosketa, jos Aune Mäkynen jossain Viherpeipon hoivakodin osastolla A 177 olekaan töissä vaan lakkoavustuksen varoin kotosalla.
Jos lääkäritkin saivat lakkoilla 5 kuukautta ennen sovintoa, ei sairaanhoitajan palkalla ole mitään mahdollisuutta nousta. Ja se on väärin.
Sekin on väärin, että Suomi kouluttaa monilla miljoonilla euroilla meidän kaikkien verovaroista sairaanhoitajia, jotka katoavat ulkomaille töihin.

Yleisesti ottaen, maailma ei ole reilu.
Ei edes siinä vaiheessa, kun minun työmoraaliani vastaan (vaikkakin todella epäsuorasti) hyökätään sanomalla, että koska kannatan tehyn toimenpiteitä, en välitä jostain keskosesta, tai ensiapuun kuolevasta vanhuksesta.

Mutta tästä sydämeltäni vieritetystä kivestä huolimatta, oikein kivaa päivää kaikille! Tasapuolisesti! :)

EDIT (klo 22.00)
Jatkoin Hesarin keskustelupalstan lukemista. Se lienee virhe. Jos on uskomista yhden nimimerkin kirjoitukseen (joka ainakin minun mielestäni menee hyvän maun tuolle puolelle kirkkaasti kuin laiton lyönti pesäpallossa), niin kaduilla ei tällainen sairaanhoitajapoika uskalla enää kohta kävellä.

---

And thus I quote:
Ahaa
Järjen ääni | 6.11.2007 16:33

Kertokaa ihmeessä, missä niitä tempauksia järjestetään?
Meitä on kymmeniä tuhansia, jotka ovat eri mieltä kuin te.
En suosittele teatteria yleisellä paikalla. Siinä voi käydä hassusti ja homma voi karata ihan oikeasti käsistä. Olette lietsoneet ihmisiin lapsia ja sairaita uhkaamalla sellaisen vihan, että teinä pitäisin hyvin matalaa profiilia.
Tämä ei ole uhkaus, vaan varoitus siitä, mitä saattaa tapahtua, jos ette nyt ymmärrä mitä olette tehneet ja pysy housuissanne.

---

Good Gods, tähänkö ollaan menossa?

Lupasin aikaisemmin kertoa teille yhdestä asiasta myöhemmin. Tässä se nyt on... ensimmäinen Cabin chief -lento on nyt takana ja uusi takki kolmine raitoineen odottaa seuraavaa lentoa :)

Eräänä syksyisenä iltana olin kävelemässä teatteriin ja Helsinki vain näytti niin sievälle. Merenlahti Ympyrätalon takana oli aivan peilityyni; vain sorsat rikkoivat sen pinnan... :)

Jei.
Viikonloppu ja pitkä blogaustauko takana. Oli joku ihmeellinen blokki aivossa ja tuntuu, ettei edes ollut mitään sen kummempaa kirjoiteltavaa.
Toisaalta, kun miettii, niin onhan tässä taas sattunut ja tapahtunut vaikka minkämoista.

Ensinnäkin koululaisena olen ollut enemmän ja vähemmän ahkera. Viimeinen motivaationtappaja oli kyllä tutoropettajani (se ämmä, jonka voisin toivottaa vaikka minne, jos olisin paha ihminen), joka kehtasi viime postissaan sanoa olevansa lomalla 22.10 saakka ja toivotti minulle onnea koettaessani saada järjestettyä yhtä tenttiä myöhempään ajankohtaan. Tämä siis asia, joka hänen piti -omien sanojensa mukaan, muuten- ottaa puheeksi kyseisen aineen opettajan kanssa.
Nyt en tiedä, mitä enää jaksaisin asiassa tehdä. Ehkä noin viimeisenä asianani Stadiaa kohtaan ilmoitan kyseisen opettajan sopimattomuudesta tutorointitoimeen terveyspuolen johtajalle ja haistatan eritteet kyseistä lafkaa kohtaan lopullisesti.

Jos joskus mielenhöiriöidyn ja haluan tehdä sairaanhoitajan työtä, muistuttakaa minua. :D

Toisaalta koulumotivaationi laski myös lentotyön alku. Recurrent training on takana ja 50 kysymyksestä vain yksi oli väärin ja sekin oli -in the grand scale of things- pieni ja vähäpätöinen asia. Kaikki suoranaisesti turvallisuuteen ja ensiapuun oli puolen vuoden tauosta huolimatta hallussa. Helsingin crew on opettajien mielestä mainio opetettava ryhmä, koska meillä on huumorintajua ja järkeä ja tietoa enemmän kuin muilla. :)
"How are you supposed to run the 200 meters?"
"With your feet?"

Tuossa osoitus meidän huumorintajusta. :)

Mietin myös yhden asian sanomista tänne tässä vaiheessa, mutta taidan jättää sen siihen asti, kunnes saan kuvan kyseisen paljastuksen yhteyteen. Siihen asti annan sen olla (suurelta yleisöltä) salassa... ;)

Ja tänään pitäisi mennä Hengen ja tiedon messuille. Se voi olla aika mielenkiintoista taas. :) Siitä(kin) myöhemmin lisää. :D

Ja nyt liikkeelle. Vips.

Leijona häkissä? :) vai kissa sängyssä?

Noin, aamusta olin tentissä ja äsken tuli opettajalta postia.
Tentti meni läpi ja sain 3! :D \o/

Hyvä syy jaksaa tänään hieman puhtaaksikirjoittaa lastentautiopin muistiinpanoja ja keskittyä ensi viikon tenttiin.

Tämä kaikki ennen illan Kissojen yötä. :) (olettaen ettei sada).

Juuri näin, hyvä Stadia! :D

Menin tänään täpinöissäni Kätilöopistolle tenttiä tekemään klo 8.30, kuten oli minulle kerrottu aikaisemmin! :)
Noo, opettaja tulee paikalle kantaen ostoskorin näköistä juttusta täynnä oppimateriaalia.
Minä tietenkin kysymään, että "anteeksi, mutta oletteko se ja se? Minä olen Kalle, ja pitäisi tehdä se tentti oppikirjamallisesta synnytyksestä ja muuhun siihen liittyvästä tänään."
Opettajan ilme - priceless.
"Voi ei! Anteeksi kamalasti! Siis oikeasti kamalan paljon anteeksi! Se tentti onkin vasta huomenna, kun jouduin siirtämään sitä sinne, kamalaa!"

Noo, mikäs siinä...

Mainitsinko jo, että menen huomenna tekemään tenttiä klo 8.30 Kätilöopistolle! Jännittää!

p.s. Jouduin muuten perumaan työvuoron tämän "pienen" kämmin takia.

Jostain syystä tämä on tänään pyörinyt päässäni. Onneksi löysin sen koulukansioideni syöveristä yhdestä vanhasta ryhmätyöstä, jonka olen tehnyt aloittaessani silloisessa Helsingin sairaanhoito-opistossa koulutustani. ;) (wish I was young still)

---

Ja eräänä päivänä me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.

Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi, hengenahdistuksen
ja kuolion
joka sydämessäsi jo on
ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani
ja sen alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
ja tulkohon hallat harmit ja muut

Minun rintani tyhjät ja litteät
ota käsiisi rakas
sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,
rakastatko minua silloin
tula tuulan tuli tuli tei

Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
minun venyneet litteät rintani
ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellessasi
hapuilet sokeana luokseni,
tunnustelet minua käsimielin.
Tunnustele vaan:
kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun

Kyhmyni painuvat sinun kuoppiisi,
sinun ryppysi minun uurteisiini
ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi.
On kirkkaana päivä ja ilta.

(Eeva Kilpi)

Kuin kissat orrella :)

Olen ilmeisesti myös liian huono Air Finlandille :D

Pitäisiköhän minun alkaa myös kehoittaa kaikkia minua tälle alalle sopivaksi kehujia hankkimaan itselleen silmälasit tai jotain muuta vastaavaa. :)

Onneksi seuraavaksi kuudeksi kuukaudeksi on töitä.