Tämä kirjoitus liittyy kommenttiin: "Arvojen avaus 2013 ei liennyttänyt", jonka löytänee etusivulta.
---
En oikeasti ymmärrä, miten ihmeessä Niinistön loppukaneetti voidaan nostaa näin vahvasti esille. Puheessa nimittäin, kuten kyseisessä keskustelussa on sanottu, vilisi monta muutakin asiaa, josta voisi ennemminkin olla huolissaan kuin siitä uskooko presidenttimme Jumalaan, vai onko hän ateisti, vai kenties Suuren Spagettihirviön seuraaja.
Lähtemättä tässä sen suuremmin vertaamaan tätä puhetta edellisen presidenttimme puheisiin - he kuitenkin ovat kaksi eri henkilöä ja edustavat kahta eri suuntaa ilmeisesti arvomaailmaltaankin - minua enemmän kirpaisee jatkuva rahasta puhuminen ja siihen viittaaminen. Hoitotyötä tekevänä minusta tuntuu kummalliselle, että puhutaan hyvinvointiyhteiskunnan rapautumisesta, mikäli työmarkkinat eivät tajua toimia yhteistyössä ja samaan aikaan näen juurikin yllämainittuja yksineläviä vanhuksia, joille ei hoitotyössä yksinkertaisesti riitä aikaa kuin hetki kerran tai kaksi päivässä. Mielestäni siinä vaiheessa voidaan jo sanoa, että hyvinvointiyhteiskunta on kadonnut muualta kuin teoreettisista termeistä ja tätä kautta minusta on ihanteellista, että presidentti Niinistö uskalsi toivottaa tätä paljonpuhuttua Jumalan siunausta.
Jos lukee historiaa hiemankaan enemmän, tai katselee lähinnä Aasian maihin, huomaa että meilläkin perheet ennen aikaan hoitivat omia vanhuksiaan. Nykyisin tuntuu sille, että lapsilla ja lapsenlapsilla on aikaa vain ja ainoastaan itselleen ja omalle piirilleen ja vanhemmat ja isovanhemmat helposti unohdetaan viikottaisen puhelinsoiton päähän. Ja sitten onkin jo helppo hakata nyrkkiä pöytään ja syyttää kotihoitoa siitä, että mummulla on jatkuvasti ongelmaa missä tahansa arkiaskareessa, kun kaupungin palvelut eivät ole riittävät.
Suomen perus- ja lähihoitajaliitto julkaisi mainoksen ennen jotain viimeaikaisia vaaleja (tästä on jo jokunen vuosi), jonka varmasti jotkut muistavat. Suomessa on vanhuksia, jotka eivät ole olleet ulkona vuosiin - ei sen takia, etteivät he haluaisi, mutta sen takia että *hoitajilla* ei ole aikaa viedä heitä ulos. Hoitajilla. Entä sitten sukulaisilla, joilla ei tunnu olevan aikaa tulla katsomaan iäkkäitä sukulaisiaan hoitolaitokseen, saati että voisivat viedä heidät hetkeksi ulos istumaan ja nauttimaan.
Samalla tavalla voisin kuvitella, että vanhainkodit arvostaisivat pyytteetöntä auttamisen halua, jos joku inhimillinen ihminen tarjoutuisi kerran viikossa, kahdessa, tai edes kolmessa, tulemaan sinne ja tekemään jotain tällaista asukkaiden kanssa.
Sellaisia ihmisiä ei ole. Toisaalta, olen aivan varma, että Suomessa osataan myös säätää laki, joka kieltää tällaisen toiminnan, koska siihen varmasti kohta tarvitaan jonkinmoinen tutkinto, että voi auttaa lähimmäistään.
Tämän takia en halua uskoa, että meidän pitäisi takertua presidentti Niinistön sanoihin "Jumalan siunausta" aivan kirjaimellisesti. Ehkä meidän pitäisi ajatella tätä ennemminkin vastavoimana materiaaliselle ahneudelle ja kiireelle. Ehkä meidän pitäisi ottaa hieman enemmän aikaa itsellemme, perheellemme, rakkaimmillemme, eikä jatkuvasti ajatella kuinka paljon rahaa menetämme, jos pidämme vapaapäivän.