Kahden herneen kolinaa

Istun Vantaalla, tietokoneen ääressä (sain kuin sainkin tänne netin) kämpässä, missä ennen asui isoisäni.
Tuntuu jotenkin oudolle olla täällä yksin. Viimeksi kun asustelin täällä, vaarini oli vielä elossa ja nousi (vastaväitteistäni huolimatta) laittamaan teeveden kiehumaan ja aamiaistarvikkeet pöydälle valmiiksi, että minä ehdin saada jotain suuhuni ennen töihin lähtöä.

Nyt aamiaistarvikkeet täytyy itse nostaa aamulla jääkaapista pöydälle ja laittaa teevesi kiehumaan. Suihkuunkaan ei voi mennä sinä aikana, koska tuo hella on niin nopea, että vesi kiehuisi jo ennen kuin saan hiukset pestyä! :D

Mutta toisaalta, täällä on hyvä olla. :) Ei tarvitse huolehtia putkiremontista - se on ja sitä tekevät jotkut, joista minun ei tarvitse välittää (paitsi, että tällä viikolla pitäisi käydä katsomassa onko sinne mennyt postia käännöstä huolimatta ja ottamassa monitoimilaitteella kopioita hahmolomakkeista lauantain roolipelipäivää varten).

Varasin myös juuri lentoliput lomaa varten. Ensimmäinen lomani sitten Ryanairin aikojen. Sen kunniaksi, lennän Dubliniin Ryanairilla.. :D :D

Tänään pitäisi sitten viedä tietokone kesäevakkoon. Tässä viikon lopulla olenkin jo ehtinyt viedä muutaman laukullisen "tärkeää" tavaraa, jota ilman en voi yksinkertaisesti elää! Nyt on sen viimeisen vuoro.

Tulee netitön kesä. En usko, että viitsin alkaa organiseeraamaan itselleni muutaman kuukauden takia nettiä, kun voin hoitaa sen esimerkiksi satunnaisilla käynneillä kirjastossa! :)
Ja sitä paitsi, menen töihin paikkaan, missä voin myös lukea sähköpostejani. :D

Eli tällä kerralla:

kauheen kivaa kesää kaikille! :) <3

Voi tuska, kuinka paljon työtä yhden tapahtuman järjestäminen vaatii. :/

Noo, huomenna se on ja sitten näkee, onko sitä onnistunut saamaan kaikille kivaa. :)

Asiaa ei muuten, uskotteko, helpota se, että olen tänään lupautunut iltavuoroon ja hermoilen siellä koko illan, että "hoituukohan kaikki!" :D

Hei!
Kivaa helatorstain aattoa kaikille :)

(edit: the typos and such)

Do you have any idea how much it costs to get to Serbia next year (and you even cannot get tickets there from ebookers.fi at this time!) to even travel to ESC 2008?! Over 400e! Already!
And if you count the costs for living there for a week and the tickets to ESC... I'm going to be so bankrupt! :o

I wish all the best to Serbia! :) I liked the show a lot (even though it had no half-naked gay men) and really hope to see them at stage next year! :)

np. Marija Serifovic - Molitva

Sairaanhoidollista Euroviisuhuumaa! :)

Kevätiltainen Helsinki Haartmanninkadulta katsottuna...

Kevätiltainen kuva tulevan kesätyöpaikan pääoven tuntumasta :-)

Tänään huomasin olleeni aivan liian kauan poissa sairaalamaailmasta. Ja erityisesti minua sapettaa, etten tietenkään voi kertoa sen tarkemmin miksi.

Törmäsin vain kaiken sen normaalin häsläyksen keskellä, jota nykypäivän hoitotyö tuntuu olevan, Ihmiseen. Kaiken sen kiireen keskellä lääkärit halusivat kokeilla melko uudenkarheaa (lue: sinä aikana Suomeen saapunutta hoitoa, kun minä olen ollut lentämässä) hoitomuotoa potilaalle. Tämä ei tietenkään pannut vastaan, mutta myöhemmin tapasin hänet itkemästä sitä, ettei lääkäri ollut sanallakaan maininnut kotiin pääsyn mahdollisuutta.

Osasin joskus ottaa ihmiset ihmisinä sairaalamaailmassa huolimatta heidän kivuistaan, taustoistaan ja vaikka olisi kuinka kiire. Ehkä se oli asia, jonka otin mukaani tuolta osastolta. Toisaalta minun on pakko oppia uudelleen katsomaan potilaspapereiden ja lääketieteellisen jargonin taakse löytääkseni ihmisen sieltä kaiken keskeltä - toisaalta minun on pakko turruttaa myös itseni sen edessä, etten tunne 12 h tapahtuman jälkeen huonoa omaatuntoa siitä, etten (keikkalaisena!) tajunnut puhua lääkärille kotiutumisesta, jota en edes tiennyt suunnitellun. :/

Henkisesti helvetillinen päivä takana.

En nyt jaksa muistaa, kirjoitinko aikaisemmin tänne, että ajattelin ottaa jokaiselta osastolta mukaani jotakin.
1. osasto (to. 3.5.): tunne siitä, että taidot ovat vielä jossain ja tulevat takaisin hiljalleen!
2. osasto (la 5.5.): verkottuminen myös sairaalamaailmassa on tärkeää - on tärkeä hoitaa ko. ongelman lisäksi myös kokonaisuutta.
3. osasto (ma-ti 7-8.5.): oppia katsomaan potilaspapereiden sijaan / lisäksi ihminen, jolle ne kuuluvat, toiveineen, odotuksineen ja tarpeineen.

Lista varmasti pitenee ajan kanssa. Luultavasti jo tämän viikon aikana.
Minua vain hieman kauhistuttaa ajatus siitä, pysynkö pitämään itseni kokonaisena, etten hajoa palasiksi ennen kuin opin pystyttämään suojamuurit, jotka mahdollistavat työasioiden jättämisen työpaikkojen oven taakse sieltä poistuttaessa.

Palaaminen sairaalamaailmaan ei ollutkaan niin helppoa, kuin kuvittelin.

Älkää, hyvät ihmiset, manatko toisillenne putkiremontteja.
Tässä kämpässä on niin helvetillinen meteli (naapurikämppiä sekä sivulla, että ylhäällä) juuri putkirempataan alkaen aamuseitsemältä. Hirviömäistä.
Tulisi jo 15.5. että pääsisi muuttamaan paikkaan, missä saa ajatukset edes pelaamaan.

Ai mutta! :) Ensimmäinen työvuoro meni mainiosti! :) Mulla oli kovin kivaa! :)

Kaikki valmista huomista ja ensimmäistä keikkaa (jännittää aivan kamalasti!!) varten! :)