United 93 on näköjään noussut esille rällän etusivulla. Lyhyesti kerrottunahan elokuvan tarina on matkustajien taistelu kaappareita vastaan, jotka koettivat kaapata lennon ja törmäyttää sen Valkoiseen taloon tai Capitol Hillin hallintorakennuksiin 9/11 aikana.
Elokuvahan sinänsä on erinomainen esimerkki siitä, millaista oli turvallisuus ennen (ja jälkeen) 9/11 iskun ja miten (näin stuertin näkökulmasta) koneen sisäinen turvallisuus on muuttunut niistä ajoista nykypäivään.
En tosin olisi osannut ajatellakaan, että yksi matkustajista oli homo, joka olisi pitänyt nostaa elokuvan sankariksi.
Se että puhutaanko elokuvassa heteroihmisistä, jotka soittelevat perheilleen, vai homomies, joka soittaa äidilleen sen kuuluisan "viimeisen puhelun" on yhdentekevää. Pääasia mielestäni elokuvassa on kuitenkin se, että tavalliset ihmiset koettavat pelastaa
1) itsensä ja
2) asian, johon uskovat niin paljon, että haluavat sen pelastaa.
Monta kertaa oman lentourani aikana olen miettinyt mitä tekisin, jos jotain tuollaista tapahtuisi kohdalleni. Antaisinko kaappareille mahdollisuuden päästä ohjaamoon, vai kuolisinko mieluummin päästämättä heitä sinne. Luultavasti valitsisin jälkimmäisen vaihtoehdon, jos uskoisin sen pelastavan koneen muut ihmiset. Mutta siltikään en haluaisi tämän uskomattoman uroteon muuttuvan sellaiseksi: "Oi! Hän oli niin mahtava ja pelasti koko koneellisen ihmisiä, KOSKA OLI HOMO!" Siinä tilanteessa, uskoisin, ketään ei oikeasti kiinnosta oliko kyseessä homo, hetero, bisse, vai transu.
Minä näen siis aivan turhana uutisoida tuollaista asiaa, se on sama kuin lukisi IL:n etusivua ja sieltä valikoituja lööppejä. Ja jos oikein lähdetään tälle linjalle, niin miksei vuosisadan homoelokuva ole "Rebel Without a Cause", koska James Deanhan taisi olla homo?