Seurataan nyt sit muiden asettamaa esimerkkiä ja toivotetaan kaikille oikein kivaa juhannusta!
Ja kun tänään on hieman huono sää, niin minua sopii syyttää asiasta; tämä on ensimmäinen juhannus hmm... aika moneen vuoteen, kun olen vapaalla ja oikein valmistautunut viettämään perinteistä kännijuhannusta. :D
Kesäpojan kommentti kaipuusta sopi hyvin siihen tunnelmaan, mikä oli, kun katseli lähteviä lentokoneita (taisivat olla B737 ja MD-90, vaikea aivan varmaksi sanoa kaukaa katsottuna) ja mietti, minne ne olivat matkalla.
Mutta samaan aikaan jäimme kollegani kanssa miettimään, millaisina ihmisinä matkustajat näkevät meidät, lentoemännät ja stuertit. Olemmeko me edelleen sellaisia "korkeampia olentoja", kuin millaisina me näimme heidät ollessamme pieniä. Jollain tavalla samanlaisia, kuin millaisina sairaanhoitajat on nähty - hieman etäisinä, mutta alati herttaisina ja kauniina. :)
Olen tehnyt tätä työtä nyt noin kolme ja puoli vuotta. Ja sinä aikana tehnyt tätä työtä neljässä eri yhtiössä, mutta kertaakaan en ole tinkinyt omasta huolitellusta ulkoasustani töihin lähtiessäni. :) Joskus on tullut silitettyä paitaa vielä kamalassa kiireessä juuri ennen lähtöä, kun se on unohtunut, palattua ratikkapysäkiltä hakemaan kelloa (ja lisäämään EdT:tä, kun on joutunut juoksemaan ehtiäkseen hakea sen) ja niin edelleen - mutta matkustajien edessä olen aina ollut "immaculately groomed". :)
Ja kyllä, meillä on syymme pitää niitä mustia nahkahanskoja. ;)
Minulta on kysytty muutaman kerran viime aikoina "miten helvetissä jaksat tuollaisia päiviä?". Kieltämättä...
Millaisia päiviä siis?
Tällaisia esimerkiksi:
Maanantai 1545-2400
Tiistai 0000-0405
Keskiviikko 0325-1820
(ajat UTC)
Eilen istuessani iltakymmeneltä bussissa 615 lentoasemalta Helsinkiin katselin laskevaa aurinkoa ja Helsinki-Vantaalta lähtevää kahta lentokonetta. Olimme kollegani kanssa samaa mieltä, kuinka oikealla alalla oikeasti olemme; päivien pituudesta huolimatta sitä katselee lähteviä lentokoneita ja tuntee jonkinlaista haikeutta rinnassaan: "tuolla tuo menee, minnehän se menee..."
Sitä tulee väsyneenä, aivan rättipoikki, kotiin ja samaan aikaan sitä odottaa seuraavaa lentoa.
Niin siis, miten jaksan tuollaisia helvetillisiä päiviä?
Helposti, tiedän olevani oikealla alalla. :)