Kahden herneen kolinaa

Vaihteeksi taas ärsyttää niin moni asia. Tiedä sitten johtuuko se unen puutteesta (miten se voi johtua? viime yönäkin nukuin yli 7h!)

Suurin asia, joka ärsyttää tällä hetkellä on ehdottomasti tuo tulehtunut varpaani, joka tuntuu olevan parantumaton. *grh* Kuvittelisi, että antibiootti, mikä maistuu samalla kuin kissan pissa haisee, auttaisi, mutta ei. Eikö sellaisten lääkkeiden, jotka maistuvat pahalta, pitäisi auttaa tehokkaimmin?

Ah totta, tästä kätevästi pääsee lääkäriin. Kävin päivystävällä yksityisellä lääkärillä, joka samalla on työpaikkalääkäri. Edellinen lekuri, joka jalkaani katseli totesi, että "ei töihin jos se edelleen on noin pahana lauantaina", ja koska se oli edelleen niin pahana lauantaina, marssin lääkärille.
No, tämä lääkäripä kunnolla dissasi kaikkea, mitä se edellinen sanoi.
"Niin, mulla on antibioottikuuri menossa tuohon, mutta se ei tunnu auttavan."
"No, antibiootit ei oikein auta tuollaiseen."
---
"Niin, se lääkäri, jolla kävin, sanoi etten saisi lentää sunnuntaina, jos se edelleen on kiukkuisen tulehtunut."
"Ei ole mitään syytä, miksei saisi lentää. Pidät vaan taukoja ja kuuntelet kipua."
"Mutta mä en haluaisi syödä buranaa kuin karkkia vaan sen takia, että saan tehtyä lennon."
"No, burana ainakin auttaisi tuohon tulehdukseen."
---
Se mies sai mut kiehumispisteeseen. Ja tietenkin selvisi, että se on entinen armeijan lääkäri. Tämä selvisi sen jälkeen, kun se paineli kipeää varvastani muutamaan otteeseen niin kovasti, että uikutin kivusta. :P Totta, tämä lääkäri ei ollut niistä antibiooteista (jotka siis ei auta, credit for him for that) sen vertaa kiinnostunut, että olisi kysynyt, mitä antibioottia syön.

Olen aivan varma, että se hyypiö kuvitteli minun haluavan lusmuta kotona, kun olen vaan kuitenkin liian laiska mennäkseni töihin. Uskoisin olevani kuitenkin sen verran rahanahne, että mietin kaksi kertaa, menisinkö sittenkin töihin, koska tämä lento olisi tienauttanut minulle yli 150e käteen. :P
Ennakkoasenteet sux. Niin tällaisessa, kuin muissakin asioissa.

Haahaa :D
Luin aiemman blogin ja kauhistuin! En oikeasti saanut mitään aikaiseksi siitä mitä ajattelin. Sen sijaan juoksin verkkokauppa.comiin ja asensin lisää muistia koneeseen ja joogailin ja sen sellaista, mutta ah, en kirjoittanut. Siihen jäi taas sekin ajatus.
Tosin tänään... junamatkaa olisi kolmisen tuntia... Jos vieressä ei istu rääkyviä kakaroita niin voisin jopa saada keskityttyä!
(Olen aivan varma, että päädyn nukkumaan nuokkuen ja sylki suusta valuen, mutta se on sivuseikka...)

Uskomattoman tuskallista koettaa käyttää VR:n hienoa ja mahtavaa nettivaraussysteemiä!
Tällaisen pienen blondin päähän kun ei yksinkertaisesti mahdu, jotta miksei se pökelö järjestelmä voi kertoa minulle, ettei paikkaa ole saatavilla ENNEN kuin näpyttelen kerta toisensa jälkeen rastit kohtiin E-lippu, sähköpostiinkin kiitos ja sitten kirjoitetaan sähköpostiosoite ja puhelinnumero sekä vielä vapaavalintainen numerosarja tunnisteeksi. "Jatka" ja *klik*
"Valitettavasti valitsemaasi paikkaa ei ole. Palaa alkuun."
ARGH!
Kolmannen kerran jälkeen on ehkä vaan viisasta, ettei sillä sivulla ole linkkiä palautteen lähettämiseen. Tosin siitä tuskin olisi apua - tähän mennessä sieltä tulleet vastaukset ovat olleet enemmän ja vähemmän sarkastisia.

Nyt päätin olla aktiivinen!
Ulkona sataa lunta ja tänään on vapaapäivä, joten miksi en! Ahdistus ja sen mukana kuume (mikä lie ihme kuumejuttu olikaan) on helpottaneet ja olo on parempi. Vieressä on kahvikuppi (tosin kahvia pitää hakea kaupasta lisää päivän kuluessa) ja päättäväisyys on sarvikuonon luokkaa.
Tänään kirjoitan lisää Elämämme miehiä! Jos hyvin menisi, voisin saada ainakin pari jaksoa aikaiseksi.
Vielä kun jostain löytäisi jonkun, joka osaa piirtää. Pojat haluaisivat kuvansa näkyville...

Äh, ahdistus.
En ymmärrä mikä minua on viimeiset päivät vaivannut. Mielialat heittelevät aivan laidasta toiseen ja hetken kuluttua taas takaisin. Mieli tekisi kirjoittaa ahdistus ulos, purkaa se sanoiksi, mutta ei tiedä mistä voisi lähteä liikkeelle! Ahdistaa! Ja turhauttaa. :P Kaiken lisäksi - heräsin tähän päivään joskus kuuden aikaan vain huomatakseni olevani kuumeessa.

Ei ehkä olisi pitänyt käydä katsomassa Brokeback Mountainia.

Ja olipa taas turha blogaus :/

Hehee. Oli yksinkertaisesti pakko hetken mielijohteen seurauksena vaihtaa bloginsa nimi (Thoughts worth a penny -> kahden herneen kolinaa). Miksi?
Muutama päivä takaperin kuulin eräästä hupaisasta teoriasta ja tähän blogini nykyinen nimi viittaa. Tämän teorian mukaan aivopuoliskot ovat oikeasti kaksi hernettä, jotka roikkuvat kallon yläosasta naruilla vapaasti heilun pitkin kalloa. Ja älynväläykset syntyvät siitä, kun nämä kaksi vapaasti heiluvaa hernettä törmäävät toisiinsa. :)

Mielestäni tämä älynväläysteoria soveltuu vallan mainiosti blogaamiseen :)
Osasinkohan edes selittää tätä mitenkään järkevästi, vai roikkuvatko herneeni eripituisten lankojen päässä? :D