Harmittavaa, ettei Finnkinolla nähnyt kyseistä elokuvaa 3D:nä, koska kuvakulmista ja kaikesta sellaisesta päätellen kyseinen leffa on juuri tarkoitettu siihen. Pitäisi päästä Lontooseen (joka lienee lähin paikka, missä 3D-teattereita on).
Mutta... olen fantasiahörhö, joten en voi kuin kehua kyseistä leffaa. Se on kaunis (Tanskassa on vuoria, tiesittekö?) visuaalisesti ja onpa siinä sangen pitkä kohtaus, kun Beowulf itse on aivan nakuna! :D
Ja niille, joita ne innostavat, niin siinä näkyy tavallaan niinku Angelina Jolien tisut. :D
Okei, tietokonegrafiikka tietenkin aiheuttaa jotain karvannousua... hienot sotahevoset juoksentelivat kuin islanninponit (joka minua hieman häiritsi). Ja tietenkin muutama muu asia, mutta en niistä huonoista jaksa nyt jauhaa :D
Se oli kyllä eeppistä. Niin eeppistä, että meinasi tulla tippa silmäkulmaan. :) Kovasti pidin.
_I_AM_BEOWULF!_ :) (sitä oikeasti pystyi kuulemaan tuon alleviivauksen!)
Käytiin tänään Senaatintorilla katsomassa joulukadun avajaisia. Tori itsessään oli aika täynnä ihmisiä, mutta ei niin paljoa että olisi velloa massan mukana.
Jotkut lapsille tunnetut hahmot (nakkirakki ja katti matikainen, never heard...) koettivat lämmitellä yleisöä.
Kun viimein kello tuli yksi, Helsingin ylipormestari Jussi Pajunen höpötti muutaman sanasen siitä, kuinka mukavaa on saada Joulupukki paikalle ja kuinka tärkeää on muistaa muistaa vähempiosaista lähimmäistä ja sitten painoi kaukosäätimensä nappulaa. Naks! jouluvalot olivat päällä.
Sen juhlamattomampaa tilaisuutta siitä ei varmasti olisi saanut.
Nyt se sitten iski. Jonkinasteinen syysväsymys / -masennus.
Koko tämän päivän ja jo eilen on ollut sellainen täysin voimaton olo.
Harvemmin sanoisin, että olen aivan lamaantunut. Mutta nyt juurikin tuntuu siltä. Kello on kohta yksitoista illalla ja nyt jo/vasta saan valmistettua itselleni einesmaksalaatikon ruoaksi! (mutta maksalaatikko on oikeasti hyvää :)
En oikein tiedä, mistä nyt taas tuulee. En minä voi olla syysmasentuja! Minä.. minullahan on hyvä työ ja muutenkin! Ehkä se on vain liiallinen vapaa-aika. En osaa rentoutua - tai ehkä oikeammin, en halua rentoutua. Onneksi kohta on perjantai ja pääsee lennolle. Ei ainakaan tarvitse huolehtia viikonlopusta sen kummoisemmin.
Löysin "arkistostani" (joka siis oikeasti on yhden hyllykorkeuden mittainen pino papereita, muovitaskuja, jne) paperin, jonka sain siinä vaiheessa, kun Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja minun polut erosivat toisistaan jokunen vuosi ennen vuosituhannen vaihdetta.
Yhden paperin laukaisemat yhteydet eri muistikuvien hakuun aivoissa ovat melko tavalla massiiviset. Ensimmäisenä mieleen palasi se helpotuksen ja jännityksen tunne, kun astuin pois papin puheilta (kyllä, siihen maailmanaikaan pappi yleensä tapasi jutustella kirkosta eroavan kanssa, toisin kuin nykyisin) ja olin valmis ottamaan ensimmäiset askelet tuntemattomaan maailmaan, ulos perinteisen suomalaisen yhteiskunnan ovesta.
Olin saanut sanotuksi mieltäni painavat asiat: olin homo ja en halunnut kustantaa roposillani sellaista instituutiota, joka ei hyväksynyt minua sellaisena kuin olin - sekä sen, että maailmankatsomukseeni mahtui muutakin kuin Taivaassa istuva Jumala.
Tätä seurasi aikakausi, jolloin opin kuuntelemaan luontoa, Kuun vaiheita ja miettimään omien tekojeni seurauksia ja harkitsemaan aikeitani jo siinä vaiheessa, kun ne vasta olivat aikeita.
Jossain vaiheessa uuden vuosituhannen alkuvuosina kadotin polun - eksyin siis metsään, enkä nähnyt sitä puilta.
np. Enya - Exile
Oikeasti, tunne siitä, että sisältä puuttuu jotain, mikä siihen asti on tuntunut aina voimakkaalle lämmölle ja hymylle sisällä, jättää ihmisen aika tavalla kylmäksi.
Muutettuani Englantiin oivalsin, mikä se oli. Ja siitä alkoi taas aika, että otin kirjat esiin, seurasin Kuuta ja Maata ja sain kuin sainkin polkuni näkyviin. Ja voin sanoa, ettei mikään ole ihanampaa kuin seistä vanhassa metsässä, korkeiden puiden alla, sulkea silmät ja kuulla tuulen kuiskailu, pienen eläinten rapina jossain kauempana, ihmisten aiheuttamat äänet jossain vielä kauempana... Siinä vaiheessa tuntee olevansa läsnä Jumalattaren ja Jumalan kanssa.
np. Phoenix Wing - Goddess Revealed
Uskotteko, että on vaikea löytää _hyvää_ kirjaa, missä olisi puhetta yrteistä ja niiden lääkinnällisestä ja maustekäytöstä?
Ja sillä oikeasti on merkitystä, tekeekö ruoan kiireessä vai kaikessa rauhassa ja rakkaudella. Se maistuu aivan erilaiselta. Kokeilkaa joskus. Antakaa ajatusten harhailla sekoittaessanne jauhelihakastiketta. Lisätkää siihen yrttejä (ei-niin-)sattumanvaraisesti, luottakaa sisäiseen kokkiinne! :)
Nykyisin - no, nykyisin täytän aikaani taas kerran liiaksi kaikella ei-henkisellä ja koetan samaan aikaan pyrkiä olemaan eksymättä hämärästi näkyvällä polullani. :)
Ja tulinpa ulos luutakomerosta samalla. :)
--
Blogaus siksi, että joskus aikaisemmin tänä vuonna Aurinkopoika sanoi, etten puhu liiemmälti pintää syvemmältä. :) Sen takia tämä oli "ommattu" hänelle. :)
VAROITUS: Seuraava blogaus sisältää sanoja "TEHY ry", "hallitus", sekä "joukkoirtisanoutumiset". :D Sanottuani tämän, asiaan:
Osallistun suhteellisen harvoin mihinkään kantaaottavaan keskusteluun - paitsi silloin, kun koen siitä olevan jotain konkreettista hyötyä asianosaisille. Jos näen suoraan, ettei vastapuolta kiinnosta muu ajattelumaailma kuin omansa, jätän asian suosiolla pois mielestäni.
Hesarin keskustelupalstat ovat asia erikseen. Siellä, varsinkin nyt TEHY ry vs. kaikki muut -keskustelujen ollessa käynnissä olen vaihteeksi avannut sanaista arkkuani. Moni, mukaanlukien minä (aina tietyissä tilanteissa) osallistuu keskusteluun tunnepohjaisesti.
Palloa/pommia heitellään vuoronperään hallituksen ja tehyn väelle, syyttelyä lentää besservissereitten taholta suuntaan ja toiseen - ja aina otetaan puheeksi keskoset ja kuinka tehyläiset ovat oikeastaan aika julmia ihmisiä, jotka eivät välitä mistään muusta kuin rahasta.
Olen muuten tehyläinen. Nimellisesti. Pääasiallinen liittoni tällä hetkellä on slsy ry. Osasyy tähän on, ettei aikaisempinakaan vuosina ole oikeasti oltu sitä mieltä, että sairaanhoitaja tekee (myös rahallisesti) arvostettua työtä.
Onhan se totta, mistä olemme kaveripiirissänikin keskustelleet - sairaanhoito on kutsumusammatti.
Ei ole niinkään kauaa, kun silloisessa Helsingin sairaanhoito-opistossa oli vielä kaksi ylintä kerrosta yhdestä siivestä asuntolana. Täällä tätä kutsumustyötä varten opiskelevat nuoret, naimattomat neitoset asustivat ja opiskelivat tulevaan ammattiinsa.
Ajat ovat valitettavasti tästä muuttuneet - minä olen siitä yksi esimerkki. Nykyisin myös miehet hakeutuvat tälle kunnianarvoisalle ja empaattiselle alalle.
Valitettavan usein vain toiset ammatit alkavat ennemmin ja myöhemmin houkutella toisille teille, koska *tadaa!* palkkaus on parempi.
Minusta hallituksen veto puuhata verhojen takana hätätilalakia, jolla saataisiin turvattua hoito esim. keskosten parissa (huomatkaa, itsekin vedin keskosten hoidon mukaan!), sekä päivystyspoliklinikoilla, on perin ovela. Tällä lailla päästään tilanteeseen, joka olisi tavallisessa terveydenhoitoalan lakossa; henkeä ylläpitävät toimet on pidettävä toiminnassa. Ja kun tämä toteutuu, ei TEHY:n lakolla olekaan enää mitään virkaa. Se ei Arkadianmäkeä kosketa, jos Aune Mäkynen jossain Viherpeipon hoivakodin osastolla A 177 olekaan töissä vaan lakkoavustuksen varoin kotosalla.
Jos lääkäritkin saivat lakkoilla 5 kuukautta ennen sovintoa, ei sairaanhoitajan palkalla ole mitään mahdollisuutta nousta. Ja se on väärin.
Sekin on väärin, että Suomi kouluttaa monilla miljoonilla euroilla meidän kaikkien verovaroista sairaanhoitajia, jotka katoavat ulkomaille töihin.
Yleisesti ottaen, maailma ei ole reilu.
Ei edes siinä vaiheessa, kun minun työmoraaliani vastaan (vaikkakin todella epäsuorasti) hyökätään sanomalla, että koska kannatan tehyn toimenpiteitä, en välitä jostain keskosesta, tai ensiapuun kuolevasta vanhuksesta.
Mutta tästä sydämeltäni vieritetystä kivestä huolimatta, oikein kivaa päivää kaikille! Tasapuolisesti! :)
EDIT (klo 22.00)
Jatkoin Hesarin keskustelupalstan lukemista. Se lienee virhe. Jos on uskomista yhden nimimerkin kirjoitukseen (joka ainakin minun mielestäni menee hyvän maun tuolle puolelle kirkkaasti kuin laiton lyönti pesäpallossa), niin kaduilla ei tällainen sairaanhoitajapoika uskalla enää kohta kävellä.
---
And thus I quote:
Ahaa
Järjen ääni | 6.11.2007 16:33
Kertokaa ihmeessä, missä niitä tempauksia järjestetään?
Meitä on kymmeniä tuhansia, jotka ovat eri mieltä kuin te.
En suosittele teatteria yleisellä paikalla. Siinä voi käydä hassusti ja homma voi karata ihan oikeasti käsistä. Olette lietsoneet ihmisiin lapsia ja sairaita uhkaamalla sellaisen vihan, että teinä pitäisin hyvin matalaa profiilia.
Tämä ei ole uhkaus, vaan varoitus siitä, mitä saattaa tapahtua, jos ette nyt ymmärrä mitä olette tehneet ja pysy housuissanne.
Lupasin aikaisemmin kertoa teille yhdestä asiasta myöhemmin. Tässä se nyt on... ensimmäinen Cabin chief -lento on nyt takana ja uusi takki kolmine raitoineen odottaa seuraavaa lentoa :)
