Kahden herneen kolinaa

Are we outcasts
Are we just some freaks of Nature that have been coded so that our dysfunctional genes will not be passed on?
Or is this just God’s way of testing us if we are worthy of His eternal and neverending love?
Or are we what mankind defines as normal?

What if...
- being gay is nothing but a choice we make?
- this is just a test and we’d still be completely happy if we chose otherwise?
- this was really a defect if man’s genetic structure and Nature’s way of telling us that we are not welcome and wanted?

How can we ever be sure for anything?
We campaign for our rights, our right to love, our right to adopt, our right to exist. But for what? Our family will end with us, unless we have siblings to continue it. Hence we will not leave a legacy to the world in that way. Do we campaign for better tomorrow – or just to silence our own conscience?

Many of us turn to religions and faith to seek out answers. I myself chose to leave the Christian faith behind me, turning into neo-paganism. Seeking out acceptance that I found not inside the hallowed churches of the White Christ. I didn’t want to belong and support an institution that would not accept me just as I was. In that, I realize it now, I was acting just as wrong as they acted towards me. I chose to follow a path into the forest, to the bosom of the Mother Goddess.
But I do not know if I chose the right path. I don’t even know what path is right - or if there even is a right path.

I have been taught that truth telling, caring, forgiveness, and love are virtues that we should cherish. We are taught that when we are small and the priests of the Christian church continue to teach us those values.
And then, despite their own teachings the institution they preach for turns its back at us. And, sadly, I see the pagans do the exactly same thing.

And we, the oppressed GLBT-people, do it too.
We want... no, we demand equality but at the same time we turn our backs at those we don’t want to see and to those who don’t share our perspectives.

Yes, I’m gay and I want to feel proud of it – and normal. Some people make it difficult, some make it even nigh impossible. Some make us believe that they feel it’s ok and at the same time tell us in some obscure way that we should really get better and be healed.

Every day some people do get beaten up because they are different from the main population. Some do because they are black, some because they aren’t black, some because they are gay, some because they want their country to change.
Is this the kind of world we want to live in?
It seems as a world of clear injustice and racism. Maybe we should really do something to it. We cannot change the world overnight, but if we start the change today then tomorrow will be already a step taken on a road to a better world.

My genes may not be passed on to my children, and my soul might end up in Hell for all I know. But currently, while I am alive I might stand a chance to make something that has some value. It would make my life, whether it is just a genetic failure or God-given choice, worthwhile to live.

www.1705.fi

---
(The above text has been written also to the English forum here in ranneliike.net few years ago but I feel it to be so important that I will blog it as well.)
---

np. Loreena McKennitt - Dante's Prayer

(edited, Sun 11.03.07, 08:11)

Kesäpoika meni ja haastoi minut kertomaan itsestäni kuusi ihmeellistä, erikoista asiaa blogissani ja sen jälkeen haastamaan kuusi uutta ihmistä kertomaan omista omituisuuksistaan omissa blogeissaan, sekä heidät haastamaan myös kuusi seuraavaa bloggaajaa kirjoittamaan ja jälleen haastamaan.. I think you know the drill already? :D

Blogiin pitää kirjoittaa myös haastamiensa ihmisten nimet ja pelin säännöt. Haasteesta pitää ilmoittaa haastetulle suoraan hänen oman bloginsa kommentteihin, jotta hän varmasti huomaa. :)

Eli: haastan Tethyksen, Hiirun ja fizzlerin :)
(ilkiöt te, jotka veitte multa ne loput kolme, jotka olivat tällä listallani! *mur* :)
Olisi taas varmaan ollut kämppikselläni kuunneltavaa, kun huoneestani kuuluu vuoronperään "EIIH!" ja "HAHAA!" huudahduksia, kun koetan löytää sellaisia ihmisiä, joiden blogin lukemisesta olen syystä ja toisesta nauttinut ja sen takia haluan haastaa heidät "pelaamaan" :)

Mutta tässä kuitenkin omituisuuteni ja muut hassut puoleni.
- nautin oikeasti työstäni, mitä teen ja tiedän sitä kautta olevani oikeassa ammatissa :)

- pidän maksalaatikosta (saarioisten!) - myös kylmänä, teelusikalla nautittuna

- iso kuppi teetä kädessä, villasukat ja öllöttelyverkkarit (tiedättehän sellaiset, joita ei niin näytetä vieraille, mutta jotka ovat niiin mukavat) jalassa, jalat vasten patteria laukun päällä ja saa vapaapäivänä katsella ikkunasta ulos auringonnousua ja jotain rauhallista musiikkia taustalle

- ihmisten elämässä on nykyisin aivan liian vähän mystiikkaa ja se on mielestäni kovin ikävää, sen takia tykkäänkin seistä sateessa katselemassa lähestyvää ukonilmaa :)

- sauna! meinasin kokonaan unohtaa saunan! mikäpä sen kivempaa kuin istua saunassa ja heittää kiukaalle veden kanssa tilkka jotain hyväntuoksuista öljyä :) minun käsitykseni rentoutumisesta.

- olen huisin hyvä josittelemaan :D

Ja loppuun:

np. Annika Eklund - Shanghain valot

On se kyllä outoa, että miljoonat ihmiset pelaavat World of Warcraftia netissä, mutta aika palikkapelille sen lautapeliversio vaikuttaa... ;)

I know that it is Your custom to ask why people are resigning, so I thought to put mine down in writing.

First and foremost of all I do have to admit that the time I've spent here has been very educational for me. I've learned to work hard, I've learned that sometimes there is simply no reason even to try to be nice towards others - but most importantly, I've learned that I really love this work.
And with a hint of self-conscious pride I can say that it is a big loss for any company to lose those people who love the work they do. I can oly hope that one day the company also realizes that genuine smiles maky happy passengers and also that which we were also taught in sales training: a happy customer brings 3 new customers but unhappy one takes 7 away.

And as I do love this work I'm going to work for another airline, and I do believe that they actually do care for their cabin crew. I resolved to quit here after I heard what S.C. said to one cabin crew in the crew room: "We wouldn't be the leading low-fares airline if we cared for our 1150 cabin crew."
Even though I've found little or no reason whatsoever to contradict her words, I find it appalling that a manager of her status can, and WILL, say something like that aloud.

Truth to be told, I think You do good job managing a base this size - it cannot be easy! There are (and always will be, I fear) people who do dislike what and how You say things...
...But I am, however, amazed and stunned that too many crew controllers, and even some other people, all of them adults, should be put into some course to learn even the basics of manners!

I don't know if this letter will change anything anywhere or will it just end up in some rubbish bin, but at least I've given my reasons of leaving - and tried.

With all the best,

K.R.

Siivoilin sunnuntaina yhden epämääräisen paperikasan kirjahyllystäni ja löysin sieltä yhden eritysen erokirjeen (ei, se ei ole kirjallinen eroanomus jostain ex-poikaystävästäni!) josta olen kauan sitten blogannut tänne osan.

Se sai ajatukset palaamaan siihen vanhaan blogiin ja siellä kyllä lupasin kirjoittaa jonain päivänä sen koko kirjeen tänne kaikkien luettavaksi ja katseltavaksi.

Nyt en tiedä, onko sellaiseen enää tarvetta. Ehkä aika kultaa muistot - tai sitten minusta vain tuntuu, ettei sillä ole tuon taivaallista merkitystä näettekö miksi minä oikeastaan lähdin aikoinaan Ryanairilta pois.

Parannanko maailmaa, jos laitan sen tänne? Peruuko yksikään ihminen matkaansa sitä varten, että näkee millaista katkeraa tekstiä yksi leipääntynyt suomalainen stuertti on kirjoittanut pomolleen?
Mielestäni, asiaan liittyen, pahin isku oli, kun englantilainen Channel 4 lähetti "undercover" reportteriten tekemän dokumentin Ryanairista ja työolosuhteista televisiosta ja ihmiset eivät välittäneet ja leimasivatpa vielä asiat tekaistuiksi. Se tuntuu niin pahalta, kun itse tiedät miten totta ne ovat.
Hupaisinta oli, kun syksyllä Norjassa opetin paikalliset emot irrottamaan penkkinsä niskatuen ja asettamaan sen siten, että siitä saa näppärän tyynyn koneen takakeittiöön a la Ryanairin väsyneet emot. :)

Ohjelman mainossivu:
http://www.channel4.com/news/microsites/R/ryanair_caught_napping/

Asian tiimoilta saman ohjelman keskustelupalstalta:
http://community.channel4.com/eve/forums/a/tpc/f/7070069631/m/8180006904?r=7020066014#7020066014

Mutta mikä pahinta: olen viime ajat haikaillut takaisin Ryanairille töihin. Taidan todella kärsiä työuupumuksesta tai sitten minulla on latentteja masokistisia taipumuksia...

np. koneen hurinaa ja raksutusta, sekä kissain nau'untaa.