Siivoilin sunnuntaina yhden epämääräisen paperikasan kirjahyllystäni ja löysin sieltä yhden eritysen erokirjeen (ei, se ei ole kirjallinen eroanomus jostain ex-poikaystävästäni!) josta olen kauan sitten blogannut tänne osan.
Se sai ajatukset palaamaan siihen vanhaan blogiin ja siellä kyllä lupasin kirjoittaa jonain päivänä sen koko kirjeen tänne kaikkien luettavaksi ja katseltavaksi.
Nyt en tiedä, onko sellaiseen enää tarvetta. Ehkä aika kultaa muistot - tai sitten minusta vain tuntuu, ettei sillä ole tuon taivaallista merkitystä näettekö miksi minä oikeastaan lähdin aikoinaan Ryanairilta pois.
Parannanko maailmaa, jos laitan sen tänne? Peruuko yksikään ihminen matkaansa sitä varten, että näkee millaista katkeraa tekstiä yksi leipääntynyt suomalainen stuertti on kirjoittanut pomolleen?
Mielestäni, asiaan liittyen, pahin isku oli, kun englantilainen Channel 4 lähetti "undercover" reportteriten tekemän dokumentin Ryanairista ja työolosuhteista televisiosta ja ihmiset eivät välittäneet ja leimasivatpa vielä asiat tekaistuiksi. Se tuntuu niin pahalta, kun itse tiedät miten totta ne ovat.
Hupaisinta oli, kun syksyllä Norjassa opetin paikalliset emot irrottamaan penkkinsä niskatuen ja asettamaan sen siten, että siitä saa näppärän tyynyn koneen takakeittiöön a la Ryanairin väsyneet emot. :)
Ohjelman mainossivu:
http://www.channel4.com/news/microsites/R/ryanair_caught_napping/
Asian tiimoilta saman ohjelman keskustelupalstalta:
http://community.channel4.com/eve/forums/a/tpc/f/7070069631/m/8180006904?r=7020066014#7020066014
Mutta mikä pahinta: olen viime ajat haikaillut takaisin Ryanairille töihin. Taidan todella kärsiä työuupumuksesta tai sitten minulla on latentteja masokistisia taipumuksia...
np. koneen hurinaa ja raksutusta, sekä kissain nau'untaa.
