Kaapista ulkona.... jo pitkän aikaa

Hellou .... Romantikko... niin rakkaani sitä minä olen paljonkin vaikket ehkä uskokkaan.. :) Huomasin eräällä keskustelupalstalla, erään aivan upean henkilön kuvan.... Tunnustan en alkuun meinannut uskaltaa edes lähestyä koska ajattelin mitenkähän käy...
Exn kanssa olemme nyt ystävät... muuksi se ei muutu.. Toisaalta kun mietin tällaista tunnetta kun minulla nyt on ei edellisellä kerralla ollut... Löysin miehen, komean ja hurmaavan. Jo pelkkä hänen hymynsä saa jalat alta..
Pitäisi varmaan aloittaa uusi lehti mutta ... ei jätän nuo vanhat näkyviin... Mitäpä niitä salaamaan.. Mahtui siihenkin aikaan kaikkea kivaakin.. Ja ex on vallan mukava, ystävänä.

Tätä nallea en kyllä aio vähällä päästää. :D (aivan tiedän podenko eron jälkeistä pakko saada joku..) ehei siitä ei ole kyse... rakkaassani on paljon mistä pidän kerrankin on joku joka oikeasti välittää samoista asioista ja huipuinta on romanttisuus... Aah ensi viikonloppuna saan sulkea hänet syliini... ;) Koska lasken tämän melkein perheohjelmaksi... mitä muuta sitten teen jääköön salaiduudeksi :D

Herääminen aamuun tietoisena siitä että on totally yksin .. Sinällään otti voimille mutta toisaalta.. (Kääk romantikko minäni ottaa taas vallan.).. onhan tämä vain uuden alku.. taas :)
No pakko jättää sureminen se ei juuri auta.. Taidan painua stadin yöhön ensi viikonloppuna. Pakko saada vähän piristystä elämään :D

Sinällään olen surullinen. Rakas sanaa en voi enää käyttää... Sen sijaan astui sana ystävyys... kaksi liian erilaista luonnetta... Toivottoman romanttinen minä ja realisti hän.
Toisaalta jarruvaihteen löytyminen voi olla itselleni ihan hyvä asia. Mitäs menin taas molemmat päät kolmantena ja neljäntenä jalkana eteenpäin... Se exlle on sanottava puolustukseksi että aah se on niin komea... eikun se.. että kaikesta huolimatta sentään ystävyys jäi...
Aivan kaikkea ei tännekkään ole tullut kirjoiteltua.. Vain pintaa. Samalla on sekä surullinen että myöskin helpottunut olo.

Mutta aion nousta ylväänä ylös kuin Feenix lintu ja painua jahtaamaan pitkin stadin katuja komeita miehiä ;) Jos vaikka sieltä löytyisi se rakas joka kestää romantikko hömppääkin :D

Jaa kalusteet myyty.. En enää voi perua kauppoja.. en edes ilkeä.. Varmaksi en voi edes sanoa onko minulla edes rakastakaan...
Kuvittelin kyseisen olevan iloinen että vihdoinkin olen tehnyt jotain asian eteen. Mutta ei .. ei mennyt oikein niinkuin piti ja oli suunniteltu.. Pamautti jymyn vatsaan, naamaan tai miten itse kukin haluaa sanoa. Joo eipäs onnistukkaan muuttoni hänen luokseen :S

Samalla kertaa hyväksi käytetyn olo että myöskin hiipivä tietoisuus etten ehkä ollutkaan kyseiselle niin rakas kuin luulin ja oli antanut ymmärtää.
Onneksi en vielä sentään ollut itseäni irtisanonut.. :( Jotenkin alkaa tuntumaan että elämällä on tapana vain potkia päähän ja lujaa.. Hetken aikaa tuntuu että joku rakastaa ja sitten matto alta.. :(

Jaahs suurin osa kalusteista myyty... Vähemmän muutettavaa... vain pari kaappia ja muuttolaatikoita... Olisin voinut myydä noille vaikka mitkä tavarat tästä huoneesta.. Sinällään vähän jännittää entä jos koko ensi syksyinen muutto peruuntuukin.. JOS rakas muuttaisikin suunnitelmiaan.. Jaa no askeettinen sisutushan tekee varmaan tuloaan :D ...
Olkkarista katoaa melkein kaikki... Hmm ja jos muistan oikein lahjoitin vuoteenkin jo pois ... Eli loppu kuukaudet tulee elettyä vähän askeettisesti.. mutta ompahan kaikki mitä halusin myydä myyty...

Tässä vaiheessa tuntuu oudolta ajatella pitkästä aikaa muuttavansa aivan toiselle paikkakunnalle.. Jättää vaki toimeentulo ja alkaa ehkä opiskelemaan (siinä sivussa vähän työkeikkaa) :D HUI! Toisaalta ihminen elää vain hetken ja jos kaiken tekisi varman päälle elämä olisi vallan tylsää..

Pakkohan se oli uimahallissa käydä vaikka järki sanoi ettei kannata. No käsi ei juurikaan paremmaksi tullut.. Olisi kai aika vihdoinkin hakea se rannetuki joka estää ton "hiirikyynärpään" ;)... Mutta muuten oli vallan onnistunut pyrähdys.. Rakasta näen vallan pitkän ajan kuluttua... ;)) Joo olipahan silmän ruokaa.. (silmän ruoka asteelle annankin jäädä) ...
Muuton takia myymässä suurinta osaa vanhoista kamoista pois.. Ja kas ostaja haluaa koko olkkarin kalustuksen pakettina.. Vähän on mahtava fiilis :) Kaiken lisäksi ulkona paistoi hetki sitten vielä aurinko.. :)

On taas se mukava aika että saa tarpoa pitkin loskaisia katuja. Joka ikinen viemäri on tukossa ja kaikki vesi päätyy kaduille ja pyörteille.. Ja me vielä nautimme tästä?? :) Oikeastaan kyllä...
Aivan mahtava oli käydä uimassa hallilla kun auringon säteet tulivat mukavasti isojen lasien läpi halliin luoden paikkaan jo vallan kesäisen fiiliksen.

Tuolle pitäisi tehdä jotain .. ja eilen pienen teho spurtin teinkin.. Tänään sain kärsiä seuraukset ... Joka ikinen lihas on jumissa... Kyyyllä muistin venytellä... Aamulla tuntui jo ajatus vuoteesta nousemisesta työläältä. Saati töihin meno, urheasti kuitenkin raahustin sinnekkin. Onneksi näppäimistöllä pysyi kädet, taivuttaminen liian laajalle alalle sattuu..
Normaalisti katsoisin peiliin ja mutisisin että eläähän ihminen ilman kuntoiluakin. Mutta ei jostain syystä oikein odotan huomista, salille ja uimaan :)
Kärsin varmaan 40:n villityksestä :D

Olen varmasti ylittänyt itseni.. Aluksi kevyt 200m uiden jonka jälkeen parit radan välit vesijuoksua... Jotta lihakset eivät menisi lukkoon vähän venytyksiä... Ja sitten Kuntosalille ... 40 minuuttia lihas harjoituksia (pienillä painoilla)... ja sitten huomaamattani uin vähän yli 500 metriä :) ... Työn etuina puoli ilmainen kuntosali ja uinti...
Ja tämän tekee ihminen jolle normaalisti riittää kuntoiluksi kunnon shoppailu kaupassa tai kävelymatka töistä (korkeintaa 500m ) kotiin ja nuo saakelin jyrkät portaat... Kevät on ihmeiden aikaa...
Täytyy myöntää että nyt on aavistuksen väsy olo... :) ... Piti purkaa energiaa johonkin ...

Hämmentävää huomata kuinka energinen olo voi olla... saamatta kuitenkaan mitään aikaan.. jostain syystä iskenyt aivan holtiton maalaamisen tarve.. väsännyt nallukan kuvasta maalaamista varten yhdestä sun toisesta kulmasta... ;)... luonnoksia.. Henkilön mielestä kuva oli lähinnä pelottava... Hmmm kaipa se vähän vaatii hiomista... Joskus kauan sitten nuoruudessa maalannut paljonkin.. pari jopa myynyt :) (huikea ansio ;)... maalaustarvikkeiden hinnalla) ... Sen lisäksi yllätin itseni ja jaksoin jopa keskittyä pelaamaan koneella. Kuullostaa hullulta mutta moista en ole jaksanut tehdä pitkilleen.
Vielä kun jaksaisin joku päivä ja korjaisin tuon tuolin joka katselee aina syyttävästi kun käyn varastossa. Tosin kerrostaloa ei ole luotu nikkarointiin :) Tahtoisi sellaisen kivan tuvan jostain kaupungin läheltä.. Punainen tupa.. villiintynyt puutarha, luumupuineen :) joo ja adsl yhteys tupaan...