Kaapista ulkona.... jo pitkän aikaa

Edellinen

Kas kas

Niin se aika vierähtää.. Ollut ajatukset tässä vähän muualla ja vasta tänään muistin tämänkin olemassa olon. No nyt on sitten urakalla aikaa joten voi joutessaan kirjoitella useammin kuin normaalisti.
Pridet tuli ja meni. Jouduin tällä kertaa vain kuuntelemaan ja katselemaan kotoa käsin. Vointi aika down, yksi uusi todettu sairaus (pysynee koko loppu elämän menossa mukana) ja toiseen odotellaan jatkotutkimuksiin pääsyä. Viimeinen kun määrää kuinka pitkä tuosta loppu elämästä oikeastaan tulee.

Oudointa asiassa ollut se että ne ihmiset joiden kuvitteli olevan niitä oikeita läheisimpiä ystäviä, niitä ei jostain syystä enää rinnalta löydy (sairauteni ei ole hiv joten turha vaiva siellä pyyhkiä näppäimistöä..) Kuolema toisinaan pyörähtänyt mielessä mutta senkin huomannut ottavansa läheisiä rauhallisemmin.

Tosin ennen aikaista jaarittelua. Sen näkee sitten joskus kun jonossa tutkimuksiin asti pääsee A-studion ohjelma siitä kuinka eri paikkakunnilla on hoitoon ja lääkärille pääsyssä eroja.. Oli kyllä erheellistä tietoa.. Omalle paikkakunnalle heitettiin 1kk arvioksi lekurille tutkimuksiin pääsystä. Itse saamani lapun mukaan oma jonotus aika vaihtelee 2-3kk välillä.



Flunssaa

Tämän keväisen flunssan ominaispiirre, nivel kivut. Hmph miten tuo nyt sitten erosi normaaliin kolotukseen. Korkean kuumeen lisäksi olo oli kuin nuijitulla, nyt kun itse kuume on ohi niin edelleen olo kuin olis saanut selkäänsä. Normi kolottelut tuohon viel kaupan päälle. Odottelee vain viikonloppua jotta sais oikeasti levättyä. Että sellaista tänne tällä kertaa. Kaiken kukkuraksi vanhukset paikkakunnal käymäs joten pitää niillekkin seuraa pitää. Ei kyl millään jaksaisi.


Vaateongelmia

Kun vielä muutama vuosi sitten painoa oli 4xl vaatekoon verran sitä kuvitteli että jos saa kunnol tiputettua painoa niin johan vaatteita löytyy. Utopistinen ajattelu malli ellen jopa sanoisi. Vaatekokoja s-xs on aivan yhtä onnettoman hankalaa löytää näköjään. Vaatekaupat täytyy oikeasti joka kerta käydä kaikki läpi jotta jotain mieleistä ja sopivaa löytyisi. Nyt niitä isoja kokoja löytyisi puolestaan paremmin :(


Ei mitään uutta

Eräs soitti pitkän ajan jälkeen ja kyseli kuulumisia. No sitä samaa mitä ennenkin, töitä jne. Kohteliastahan on olla valittamatta omista vaivoistaan, vaikka ikääntyminen alkaa näkymään ja tuntumaan. Ainut muutos on että tupakointi sähkön myötä on taas kutakuinkin aisoissa. Kokonaanhan en päättänyt lopettaa, ainoastaan rajoittaa minimiin. Kyllä se piipullinen toisinaan on pakko saada :)


Perjantai.. Oli jo aikakin.

Nykyaikakauden yleispiirre on että samaa työmäärää mitä aiemmin teki 10 ihmistä tekee nyt 5. Samalla puhutaan tuloksellisesta palkkauksesta ja työmotivaation kehittämisestä. Eiköhän työmotivaatio paranisi jos tietäisi että työpäivän jälkeen jaksaa tehdä muutakin kuin vain nukkua. Kannusta siinä nuoria alalle kun itse odottelee missä se lottovoitto kuppaa :)


Syksyä

Olevinaan ollut niin kiire että tännekkään ole kerennyt kirjoittamaan. Työnkuvan osittainen muuttuminen ja järjestö toiminta, lohkaisseet ajasta tuntuvan siivun. Puolisko houkutellut tekemään ja ajamaan taas ihmisoikeus asioita. Täytyy sanoa että onhan tuo järjestötoiminta mukavaa vastapainoa työnohelle. Valokuvausta sitten vastapainoksi kaikelle muulle.
Kesän aikana Zoo kasvanut niin suureksi että hyvä kun sekaan mahtuu. Onneksi kämpän koko asettaa rajoituksia, puolison innolle ottaa lisää. Suurinosa elikoista on muiden, kas pakko päästä syystä tai toisesta eroon, mussukoita. Onhan se ihan mukava kun aamul herätessä on useampi silmäpari vaatimassa hellyyttä ja huolenpitoa. Zoon huonopuoli on ettei tuosta vaan matkoille pääse lähtemåän.


Matkalla taas

Odottamani suomen kiertäminen alkoi taas. Kotona paistoi vihdoikin aurinko ja tämän päivän määränpäissä sataa. No sama se. Tänään ensin Jämsään sieltä Kuopioon ja jos kerkeän niin vielä Mikkeliin. Huomenna Kouvolaan.


On elämässä jotain kaunistakin

Empä olisi viime vuonna näihin aikoihin ollut yhtä hyvällä tuulella. Pitkäaikaisen nivelsairauden ja anoreksian uudelleen puhkeamiset laukaisivat viime kesänä aikas syvän masennuksen. Jotenkin toi tuntuu täl hetkel kuin vain pahalta unelta. Ok nivelsairaus jatkuu mut siihen on taas tottunut ja oli tosta ano ajasta se hyvä puoli että vaatekoko tippui 2xlstä s-kokoon ;)
Ulkoisten asioiden terveys ja raha vuoksi voisin olla edelleen masiksessa mutta empäs ole. Kesäloma alkaa kohta ja pääsee näkemään kavereita ympäri suomen. Elämä on kuulkaas kaunis asia. On hyvä muistaa että asiat vois aina olla huonomminkin. Rakastakaa toisianne kuin jokainen päivä voisi olla viimeinen. Vien itse kukan kesällä sen rakkauden muistolle jota en kun vielä pystyin tajunnut että elämässä mikään ei ole varmaa ja pysyvää. Paitsi kesä ja itikat ;)

Edellinen