Sinällään olen surullinen. Rakas sanaa en voi enää käyttää... Sen sijaan astui sana ystävyys... kaksi liian erilaista luonnetta... Toivottoman romanttinen minä ja realisti hän.
Toisaalta jarruvaihteen löytyminen voi olla itselleni ihan hyvä asia. Mitäs menin taas molemmat päät kolmantena ja neljäntenä jalkana eteenpäin... Se exlle on sanottava puolustukseksi että aah se on niin komea... eikun se.. että kaikesta huolimatta sentään ystävyys jäi...
Aivan kaikkea ei tännekkään ole tullut kirjoiteltua.. Vain pintaa. Samalla on sekä surullinen että myöskin helpottunut olo.
Mutta aion nousta ylväänä ylös kuin Feenix lintu ja painua jahtaamaan pitkin stadin katuja komeita miehiä ;) Jos vaikka sieltä löytyisi se rakas joka kestää romantikko hömppääkin :D
