Jaa kalusteet myyty.. En enää voi perua kauppoja.. en edes ilkeä.. Varmaksi en voi edes sanoa onko minulla edes rakastakaan...
Kuvittelin kyseisen olevan iloinen että vihdoinkin olen tehnyt jotain asian eteen. Mutta ei .. ei mennyt oikein niinkuin piti ja oli suunniteltu.. Pamautti jymyn vatsaan, naamaan tai miten itse kukin haluaa sanoa. Joo eipäs onnistukkaan muuttoni hänen luokseen :S
Samalla kertaa hyväksi käytetyn olo että myöskin hiipivä tietoisuus etten ehkä ollutkaan kyseiselle niin rakas kuin luulin ja oli antanut ymmärtää.
Onneksi en vielä sentään ollut itseäni irtisanonut.. :( Jotenkin alkaa tuntumaan että elämällä on tapana vain potkia päähän ja lujaa.. Hetken aikaa tuntuu että joku rakastaa ja sitten matto alta.. :(
