Välillä aika raskasta on huomata miten vähän meillä on oikeita ystäviä. On paljon niitä jotka kyl tulee paikalle jos tiedossa olis hyvät bileet mut joista ei kuule enää mitään ku apua tarvitsis. Mut sehän kai ei varsinaisesti uutta oo meidän piireissä.. Mun rakas mummo aikoinaan opetti mua et tosi ystävät pysyy ylä ja alamäessä ja sitä oon itseki yrittäny noudattaa.
Viime viikolla parilta kaverilta yritin lainata muutaman satasen mut kummallakaan ei mukamas rahaa ollu vaikka duunissa molemmat... Mut sit yks kolmas jota en niin hyvin vielä ees oo oppinu tuntemaan mulle suostu lainaamaan sen summan :) Musta semmone on osoitus siitä et hän oikeesti on valmis auttaan ja et häneen jatkossakin vois luottaa...
