Surun kyyneleet :((((

Eipä sitä onnea sitten mulle raukalle suotu :((( Yksin olen itkua tihrustanut jo lauantai-illasta saakka..... ja kaikenlaisia ajatuksia mielessä käynyt.....enpä tiedä olenko enää olemassakaan ensi viikolla.....kuka tietää :((( Tänään olin vielä itkuisena töissä mutta mene ja tiedä onko huomenna enää voimia siihen :(((

Söpis sitten tuli kylään niinkuin oli sovittu. Hän tuli sisään ja istuutui keittiön tuolille. Minä menin sitten laittamaan hänelle lautaselle ruokaa kun olin niin kaiken kauniisti laittanut jotta hän minusta raukasta tykkäisi...mutta hän sanoi että ruoka voi nyt odottaa. Ettei hän arvannut että olin kehittänyt jonkun illanvieton. Kun hän tuli puhumaan mulle raukalle vaan asioista. Ja siitä että hänen mielestään meillä kahdella ei ole mitään yhteistä :((( Ja että olisi ihan turha jatkaa koska meidän maailmamme on niin erilaisia....paitsi ehkä ystävänä mutta hän tietää että toivoin jotain enemmän....

Minä parka sitten katsoin häntä ja vajosin siinä sitten polvilleni ja aloin itkemään. Sitten aloin kiljumaan. Hän alkoi tehdä siinä sittenlähtöä. Minä otin lautasen ruokineen ja heitin sen kohti hänen päätään siinä epätoivon vimmassa :( Onneksi en osunut ettei hän vakavia vammoja saanut :((( Huusin siinä paniikin keskellä "Te kaikki aina jätätte mut. Mä vihaan sua! Älä ikinä enää ota muhun yhteyttä!" ja söpis lähti nopeasti ovesta ulos. Sitten minä vajosin polvilleni itkemään. Lopulta muistan että heitin lautasia ikkunasta ulos kadulle....

Näin se onni ja kohtalo minua syytöntä parkaa vihaa :( Toisilla on joku jota rakastaa, mulla ei ole ketään. Niinpä otin kaapista rommipullon jota olin kakkuun säästänyt ja join siitä ison osan aika nopeasti. Sitten lähdin ulos minun ihanalle siskolleni mutta hän ei ollutkaan kotona...eli puistoon oli tämän raukan mentävä lisää juomaan surua pois:(((

Heräsin sitten aamulla puistonpenkiltä raukka ihan kylmissäni :((
Vaikka ehkä olis ollu parempi kaikille että olisin vaan nukkunut pois ilman että heränny olisin ollenkaan
:(( kun ei täällä kukaan tunnu tarttevan mua.....ehkä en vaan ole tarpeeks muodikas ja söpö :(( Ja varmaankaan hän ei totuutta edes sanonut vaan hänellä on joku jolla on vielä parempi maku ja joka näyttää paremmalta :( niinkuin kaikki minun elämässä ajattelevat....kukapa sitä tämmöstä harmaata varpusta enää tarvitsee kun on kauniimpia tarjolla :(( Että tämä surkimus voisi vaikka tehdä itselleen jotain pahaa kun ei suosituksi tästä tulla :((

Ajattelin että äidillä oli unilääkkeitä kotonaan jotka voisin sieltä hakea ja ne vetää viinipullon kanssa alas
:(( jotta maailma pääsee minusta eroon :(( mutta sittenkin minussa asuu taistelija joka ei halua luovuttaa vastoinkäymisistä huolimattakaan....vaan elämä nousee vielä jonain päivänä uudestaan vaikka sitten hammasta purren :((((
Ihana siskoni sanoi tänään puhelimessa että minä olen vahva ja että minä vielä nousen täältä vaikka koko maailma olisi mua vastaan :((