Jag roade mig med att ta ett rikssvenskt test (Vilket parti är du?) på Facebook, och det gav vid handen att jag skulle vara socialdemokrat. Det fick mig att skriva om en text på min politiska hemsida; nedan i urval.
Keskusteltuani erään Facebook-ystävän kanssa, kirjoitin uudelleen erään poliittisella kotisivullani olevan tekstin, josta tässä otteita.
*
Jag ser mig som socialliberal vad gäller den politiska ideologin.
SFP sägs stå på två ben: svenskhet och frisinne - och traditionellt har "frisinnet" definierats som socialliberalism. Jag har ändå till min sorg märkt att även om den ideologiska svenskheten lever och mår bra inom partiet, har socialliberalismen allt mer bytts ut mot marknadsliberalism och värdekonservatism. Från att ha varit ett center-vänster-parti har SFP:s mittfåra drivit allt längre högerut. Detta beklagar jag djupt.
Men värst av allt inom politiken som helhet (inte nödvändigtvis SFP) är den ideologiska pragmatism som gör sig gällande. Pragmatikerna gör det lätt för sig genom att se vad som verkar vara mest ändamålsenligt för stunden och gå in för det utan att analysera (ideologiskt eller på annat sätt) det som på lång sikt följer av valen.
Jag vägrar vara pragmatiker. Jag vägrar vända kappan efter vinden. Om någon övertygar mig om att jag har orätt på någon punkt, kan jag ändra mig, men inte av ändamålsenlighetsskäl.
*
Pidän itseäni sosiaaliliberaalina poliittisen ideologian näkökulmasta.
RKP:n sanotaan seisovan kahdella jalalla: ruotsalaisuus ja vapaamielisyys – ja perinteisesti ”vapaamielisyyttä” on määritelty sosiaaliliberalismina. Olen kuitenkin surukseni havainnut että vaikka ideologinen ruotsinkielisyys elää ja voi hyvin, om sosiaaliliberalismi yhä enenevässä määrin vaihtunut markkinaliberalismiin ja vanhoillisuuteen. Oltuaan keskusta-vasemmistolainen puolue, RKP:n keskipiste on luisunut yhä pidemmälle oikealle. Tätä valitan kovasti.
Pahinta on kuitenkin se ideologinen pragmatismi, joka tulee esille politiikassa yleensä (ei välttämättä RKP:n piirissä). Pragmaatikot yksinkertaistavat asiat katsomalla vain mikä tällä hetkellä on tarkoituksenmukaisinta ja seuraamalla sitä, analysoimatta (ideologisesti tai muulla tavalla) sitä mitä pitkällä tähtäimellä seuraa valinnoista. En suostu olemaan pragmaatikko.
En suostu olemaan tuuliviiri. Mikäli joku vakuuttaa minua siitä että olen jollain kohdin väärässä, voin muuttaa mielipidettäni – mutten tarkoituksenmukaisuussyistä!
*
