Der junge Herr Kliffa

murheet rahan kans.. en saanu mun uutta konetta ku ei ollu tarpeeks nostorajaa tilil tai joku klapi ja nyt sit odotetaa et tulee maanantai ja pääsen pankkii. shait!!

pakko mennä ottaa tirsat ja sit funssaa jos tekis jotai kliffaa tänää illal.

liittyy kaikki täl hetkel rahaan. tai sen puutteesee. okei, se läppäri ruineeraa mun talouteni (okei mul ei siis oo taloutta, saan välil jostai rahaa mil lyhennän velkoi) mut mul oli ihan selkee plääni ja suunnitelma mite handlaan tän koppukevään ja koulut ym ja nyt toi tietsikka sekotti mun fiksut meisingit. ja sitä piti tietty alkaa niettii ja uudelleelaskemaa puol neljä aamul ja quess what; tulin (taas) niin kreisii lopptuloksee ku et mun pitäsi saada töitä. se ei tietty nyt ihan just tähän hetkeen jeesaa mitään mut noin tulevaisuuden kannalt. ja toisaalta en oikee ilman konet sais taas paperei ulos koulust, koskaa. ja haluun saada kjaikki kunnial hoidettuu.

sit funssannu just ulkonäköasioi ja kuvii ja deittei ja kaikkee, et mis.. tai siis et mitä mä sit odotan ja haluan? kyl mä tiiän mut et onk sitä olemas? kahvii nyt ja sit nappei. sit kaveril ja huinimaa kaikkial.

ajatus pyöriny kaikkial viime päivät. osin kai siks ettei tiiä mis haluis eniten olla ja osin kai siks et ei o omaa paikkaa missä olla. jotenki tääl kaatuu seinät pääl (enkä puhu kodista). merituuli puhalsi ja oli keväinen olo pari päivää ja jotenki tuntu et palaset loksahti paikalleen. monta asiaa ja mutkaa siin matkas on viel, tietty, mut silti ainaki suunta alkaa olee selkee. vaik niin mä olen tuntenu monta kertaa ja aina heränny ahdistuksee. tai sit se tietty slaittinen ahdistus kuuluu tähä elämää.

jees, tavallaa tai ees ei tavallaa ku onki täysin eri ihmine mitä oli vuos sitte ja ei enää tarvi mitää.. terveys klappas mikä pisti hiuka takapakkii mut ei sekää sen kummempaa sit kuitenkaa, enää. täs mennää. ja silti, edellee kaikkien flippauste ja arpien jälkeen, eksyin feissaris pahoil mestoil ja tajusin et ei, ei se koskaan o ihan hyvä. ja silti on. suht rennosti kuitenki ottaa vaik ei kuitenkaa mut ei enää stressaa niit asioit mitä stressas viel joskus. kai se vitutuksen ja murheen määrä on vakio ja aiheen kaivaa vaikka mist esiin ku niikseen tulee.

tai en tiiä, en lopulta usko. mul heti helpottaa ku alkaa ilma vaihtuu. kevät tulos ja aurinko ja mul maailma herää uutee nousuu aina maaliskuu lopus. nii se viime keväänäki meni vaik ei niin kovaa noussukkaa. loppukesä oliki sit jo aivan kreisii. onneks ei o mitää anteekspyydettävää, kukaa ei osunu tulilinjal. itteni mä enemmän raunioitin.

mut kaikest nousee ja se on kivaa.

olin deiteil ja mä olin ihan oma itteni mikä seki oli aika muutos ku funssaa taaksepäi. mä oon kuitenki ihan paras.

kissat nyt aik hyvin kotiutunu ja kopettanu sen arastelun ja ne kiipeilee koko ajan mun päällä. nyt pulla on sylis ja pilli istuu harteilla ja nuolee päätä. ne diggaa must.
***********
ja ei kaiffarit. työreissu from hell jatkuu. ja oikeestaan olisin ollu yllättyny jos ei olis jatkunu just näin kun se nyt jatkuu. onneks on kaverii ja "assarii" ku säätää paskan loppuu ettei tarvi sen takia palata hesaan nyt.

mua vaan hämää miten vaikeeks niinkin helppo jobi saatii. mut mua hämää niin moni muukin asia just nyt, niin moni. tavallaa tekis mieli lähtee ottamaan kuppii mut ei o varaa nyt ku mäkkäri imuttaa visan kuivii. mut sit on ja sit toimii ja hell..

mä niin vihaan acerii. ja suurta suomalaista puhelinvalmistajaa.

jees, ei ees alotettu viel tsekkaa mun läppärii, kide. ja povattii ettei iha hirvest kannata luottaa siihe et ees saisin sitä paskaa takas nyt. hermo. menos jossan välis kattoo uutta konet ku se kuitenki edes aika pian. toi on niin anaalist olllu alusta saakka ettei siiehn nyt voi luottaa et se ees rempan jälkee tulis takas ja käyttöö kovin pitkäks aikaa. ja nyt oon hiuka funssannu et mun läppärin kuuluis olla musta. for real.

mut ei olis vaan millää varaa nyt mihinkää fucking uutee läppärii. ei ees olis varaa sen korjauksee. helvetti. olis ees töitä. tai poikaystävä. tai auto ja asunto.

ku toi hki otti niin lujil ni nyt tuntuu et kroppa hiuka jälkijättösesti reagoi siihen kaikkeen. et lievää oireiluu joo mut ei mitää niin kreisii etten sais itteeni potkastuu liikkeel täst ihan just. kahvii (vaik ei kai sais..) hiuka ja sit salil ja sit lisää kahvilaa ja sit alkaa uudentyyppinen työnhaku-projekti; puhelimel soitellen. jonku pon pakko rispektaa mua niin paljo et sais sen duunin.

huome mennää syömää kavereitten kans, trattoriaa. tänää mun on pakko olla himas, ei kroppa kestä eikä lompsa (tsi hi hi ..)

kaikki on ollu tietty aivan vauhkona huolest ku pelse ollu kateis mut preis the lord jamppa palas turkuu ja nyt ihme ja kumma. hesas oli kivaam, yllättäen istuin erdel joka ilta. näin kamui, kävin treffeil, autoin kamui. tein suurii päätöksii ja nyt mä haisen ulosteel ku en päässy suihkuu tänää. meen nyt.

aamulla varhain taas menossa. kympi junassa helsinkii ja siel sit jeesaa kaverii, tai kaverei. kaikkii lopputöitä ja kaikkee, yks työrupeama, hommat alles klar. hiuka jotai huinimist ja hengaust ja torstaina viimeistää takas.

kissat sekoili viime yönä. must se hassuu et, mul ku tä nukkumine on haasteellisempaa ja kaikki häiriöt öisin repii hermoi ja raastaa sieluu, noitten kissojen touhu öisin ei mua niinkää rasita.. vaik olis voinu luulla. muut seikat repii mun pään hajal täl hetkel, niin pahasti. helvetti.

taas. aika laukkaa niin kovaa.

eile puhuttii työpaikoist ja kaikkee ja kaverin kans saatii plääni valmiiks. ei nyt ihan se unelmaduuni mut olis jotai minkä avul sais sit kaik kämpät ja kaik ihan kondiksee. ja pitäs soitella perää niist hakemuksist ku vastais koulutust.. mut joo, hesas töis muutama päivä (ja omg saank blogattuu tänne..?) ja nythän olis tää sit just et olenk torstaihi saakka tai keskiviikkoo, et kaveri tulos torstaina hesaa ja jos tulis autol olis kliffa yhteinen paluu turkuu.. hmm, tämän dilemman parissa saakin menemään tämän päivän. ja ajellessa ympäri kaupunkia.

sitä se on, sitä se on. toinen kissa, siamilainen, tykkää olla harteilla. se ihan ok mut se kans tykkää nuolla mun takaraivoo ja se tuntuu hiukan pahalt, sillee kiinalainen vesikidutus.. kaverit ihan sairaan kiinnostuneita ihan kaikesta mitä tääl tapahtuu. suht energisii. niin kivoi.

mä ihan liekeis, eilen tuli 2 kissaa hoitoo 2 viikkoo, siamilaine ja itämaine pitkäkarvane. se siamilainen ion ihana.. mustat sukat ja häntä ja maski ja jotenki niin häijyn näköne.. mä niin tykkään ilkeen näkösist eläimist. ja ihmisistäki hiuka mut ne yleensä oikeesti on ilkei, ni sit ei o kiva ku ne paskantaa niskaa ja kusee kengil ja sä jäät yksi istuu erottajan ikkunapöytää ja et pääse lähtee suoraa turkuu ku juna menee vast viidelt ja itkettää mut ei haluu itkee ku sit paljastas liikaa itestää.

mun pitää ottaa kuvii kissoist.. ei se toinenkaa mitenkää sillai loista et wau miten ystävällisen olonen jamppa. mut niin nättei ja ai kun se turkki on silkkinen..