ku toi hki otti niin lujil ni nyt tuntuu et kroppa hiuka jälkijättösesti reagoi siihen kaikkeen. et lievää oireiluu joo mut ei mitää niin kreisii etten sais itteeni potkastuu liikkeel täst ihan just. kahvii (vaik ei kai sais..) hiuka ja sit salil ja sit lisää kahvilaa ja sit alkaa uudentyyppinen työnhaku-projekti; puhelimel soitellen. jonku pon pakko rispektaa mua niin paljo et sais sen duunin.
huome mennää syömää kavereitten kans, trattoriaa. tänää mun on pakko olla himas, ei kroppa kestä eikä lompsa (tsi hi hi ..)
