Kuulin juuri jotain kamalan järkyttävää hyvästä ystävästäni. En olisi ikinä uskonut, että hän olisi sellaista pystynyt tekemään! Nyt on kamala olo. En tässä uskalla mitään kertoa, kun ystäväni voi lukea blogiani.
Olen niin järkyttynyt! Ihan totta, ei sellaista voisi uskoa ystävistään. Sen verran sanon, että kyseessä on toisen ihmisen (ei minun) luottamuksen pettäminen.
Tällainen käytös ei todellakaan vastaa käsitystäni tästä ystävästäni. Mutta on melkein pakko kyllä uskoa sen olevan totta. :(
1 kommentti
martin
10.6.2007 11:07
Usko toiseen ihmiseen voi mennä ja luottamuksen pettäminen on todella ikävä teko. Kristuksessa voimme kuitenkin rakastaa lähimmäisiämme silloin, kun he sitä todella tarvitsevat - tarvitsevat rakennukseksi, sillä mitä muuta kannattaa tehdä kuin hyvää. Teko ei muutu hyväksi, mutta asennoituminen voi muuttua. Rakkaus muuttaa jos jokin voima. Mikä on nyt tarpeen pettäjälle ja petetylle?
On hyvä, että olet olemassa - voit kulkea rinnalla hyvin vaikeissakin asioissa.