Serkku soitti äsken. Menin täysin paniikkiin enkä vastannut. Nyt on ihan kamala olo. Ei sen takia, kun en vastannut, vaan sen takia kun serkku ylipäätään soitti.
Ei sen takia, että en pitäisi serkustani. Pidän itse asiassa todella paljon ja lapsena olimme parhaat kaverit. Nyt asiat ovat kuitenkin toisin. Olemme molemmat aikuisia, hän on hetero ja minä olen homo. Hän on lestadiolainen ja siksi hänellä todennäköisesti on lestadiolaisten arvomaailma. Olen hänelle varmaan saastaa. Tosin hän ei tiedä homoudestani. Enkä kyllä sitä hänelle voi kertoakaan, kun sen jälkeen tietää koko suku. Juorut kiertää uskomattoman nopeasti. Kerron jotain nyt ja kahden tunnin kuluttua koko suku tietää. Hemmetin juoruilijat.
En vastannut, koska en tiedä, tietääkö hän minun asuvan Kuopiossa. En tiedä, mitä voisin sanoa. Minä en enää osaa puhua sukulaisilleni. Ja sitten kun hän on vielä isäni puolen sukulainen, joten jossain välissä tulisi seurusteluasiat puheeksi. Mitä sitten sanoisin? En VOI sanoa, että olen homo. Miksi elämän pitää olla näin vaikeaa. Välillä tuntuu, että ei jaksa hengittää...
