"Minä olen muotitietoinen..."

Tom Dooley bloggasi täällä tänään sinkkuudesta.
Meinasin kommentoida, mutta kommentti venyi niin että hitot,
pistänpä omana bloggauksenaan tänne.

Toki, sinkkuus on muotia. Ja toki, se on myös seksikästä
- kunhan itse sinkut ovat itsetietoisia tästä.
Itsetietoisuus ja trendikkyys = seksikkyyttä jo sinänsä.
But a strict no-no for all those losers.
Moiset rumentavat “katukuvaa”.

Vatvoin itse edellisessäni tyytymistä ja tahtomista.
Niiden lisäksi kohtuullisuuden tajuaminen ja pitkäjännitteisyys
taitavat nekin olla aika "epämuodikkaita".
Ja kaikki nuo kuitenkin aika välttämättömiä parisuhteilulle.
Kun pitää rohjeta lähteä opiskelemaan toista ihmistä.
Ja samaan aikaan itseään.
Ja sitten "meitä".
Ja pystyä keskustelemaankin näistä – myös sen toisen kanssa.
Ja kaikkea tätä siitä huolimatta että sekä se toinen että itse että myös ”me”
ovat kaikki välttämättä "virheitä" ja keskeneräisyyksiä puolillaan.

Kaikkien noiden epämuodikkuuksien keskellä sinkkuuden on oltava muodikasta.

Kyllä, mutta toisaalta:

Ajattelin vuosia vuosia että "minä nyt vaan en ole parisuhdeihminen".
Että en ”tykännyt” parisuhteista kuten en kissoista enkä kalasta.
Eli: en nähnyt itseäni ”sellaisena” ihmisenä.

En ollut koskaan valtavissa määrin pettynyt.
En ollut edes kunnolla yrittänyt.
Vähän olin, mutta vähän vaan…
Pelkuruuttani?
Laiskuuttani?
Silloin olin sitä mieltä että se ei vaan ole “mun juttu”.

Ehkä olin moisen muodin sitten sisäistänyt.

Mutta sisäistinkö noin ikään kuin "paremman puutteessa" -??

Olin sivuuttanut Ikuiset Totuudet?

Hmmmm...

Myös parisuhteessa oleminen on ”in”.
Toisella tavalla: se on ”kunnollista”.
Jaettu salaisuus taitaa olla että parisuhteilu ei koskaan siirry
”out” -listalle.
Se näyttää olevan kyseenalaistamattomasti asia, joka kohdataan
erityisenä saavutettuna onnen tilana.

Että on se kiva kun R on löytänyt ”onnen”, sanoo mummo.

Jep, niin on, vaikkei myönnä etsineensä.
Eikä itse asiassa ole ”löytänyt”, vaan rakentaa moista.

Ikään kuin maalia?

Ja sitä ”odottaessa”, ollaanpa kaikki ironisia, sarkastisia, ja yleensäkin
oi-niin-kovin nokkelia.
(Niin kuin minäkin, ajoittain kai lähes pakkomielteenomaisesti)

Se kun on ”coolia”, kunhan vaan ilmassa sinkoilevat nokkeluudet
eivät osuisi arkaan paikkaan (vaikka ainahan joku niistä osuu).

Hemmetillisen lainausmerkkimäärän kera,
ja ilman lyriikoiden lainauksia tällä kertaa,
Yours truly, -R