"En päivääkään vaihtaisi pois"

Mummi-kulta antoi otsikon laulun tehtäväksi meille kotona:
että sitten kun tulee kylään, soitetaan ja lauletaan se.
Heh. Toimitti oikein nuotit valmiiksi...

Evästi meitä vähän aiemmin yleisemminkin, meitä koko lähipiirin
nuorempien sukupolvien sarjaa:
"Jos joku teist viel kuolee enne minnuu, mie annan selkää järjestää jokaikisel."
Jatkoi vielä että jos ei uskota niin seuraa meitä vaikka halko kädessä
ettei hairahduta vaarallisille teille...

Jep. Pyritään olemaan kuolematta.

- - -

Edellinen bloggaus on kirjoitettu, sikäli kun muistan, kellonajasta päätellen
suunnilleen keskellä n. puolitoistatuntista itkukohtausta.
Siinähän ehti hyvin mm. blogata samalla.

Sittemmin on tullut kaikenlaisia muita tunteita oheen.
Nyttemmin myös suuttuminen.
Eikä vähiten ns. mätää systeemiä kohtaan:
Esim. kukkakauppa: "Laitetaanko pieni kukkakoriste... vai näyttävä -?"
Bisnes on bisnes, joo, mutta...

Ja kolkko sävy esim. työterveydenhoidossa
(jossa en saanut äidin kuoleman jälkeistä kahta päivää sairaslomaksi
vaan jäivät palkattomiksi vapaiksi)
ja tv-lupa-hallinnossa ei myöskään voida myöntää takautuvasti mitään,
ja uusi lasku tuli tavanomaisin eräpäiväukaasein.
Ryanair ei anna serkulle lentorahoja takaisin ilman kuo-lin-syy-to-dis-tus-ta
(paperi jonka mekin saamme vasta kesällä...).
Vastaavanlaisia kirjeitä on luettu monta - tavanomaisesti vielä useita päiviä
henkilökohtaisen puhelinsoittoni jälkeen.

Siinähän lähettelevät. Kaikki on hoidettu puhelimitse, ja meillä on kakluuni.

Äidin ruumis poltetaan myös. Ensi lauantaina.
Sitten on loppuelämä aikaa olla unohtamatta.

- - -