...Ollapa ihan kaikessa rauhassa itsekseen ja miettiä asioita.
Nyt yöllä jäi vähän omaakin aikaa.
Mietin menneitä. Joku soitti, ja oli ikään kuin täysikuu, U know,
as in Joan Baez's classic classic classic lovly lovly lovly song
"Diamonds and Rust".
Tirautin jonkun kyynelenkin. Muistelin vanhoja.
Moiset hetket ovat tärkeitä,
ja U-Tube auttaa...
Ja Pölhö nukkuu. Muistelin ristiriitaisia vanhoja juttuja - aikoja kauan ennen Pölhöä.
Tämä on:
Lasselle,
queeristi,
ja v*ttu,
minulle jäi timantit ja ruoste,
kun jätkä bailaa Saarikosken kanssa helvetissä kele:
- - -
Öh, kommentti melkein vuorokausi myöhemmin:
Eh-heh, pateettisuutta tässä osoitteessa näemmä riittää...
Tuo Joan Baezin kovin kaunis laulu taisi aikanaan käsitellä
naisen ex-poikaystävää, mitä kuuluisinta itsekeskeistä p*skiaista
nimeltä Bob Dylan.
No ehkä Judas Priest -vinoutuma vinouttaa runopojan patetiaa edes vähän...
Mutta kaunis kappale, ja sopi tuohon hyvin.
Ja oli rehellistä.
Hyvää yötä - ja huomenta - siis, yours truly, -R
- - -
