Keski-ikä

Huomaan, ajoittain, tulevani sillä lailla keski-ikäiseksi että kaipaan, ajoittain,
säännöllisiä päiviä ja vaivattomia iltoja.

Sitten kun, ajoittain, löydän itseni sellaisesta tilanteesta,
kaipaan epäsäännöllisyyttä, intensiivisiä pyrähdyksiä, suunnittelemattomia seikkailuja.

Eli eipä hätää, ajoittain.

- - -

Tuossa ei niin kauaa sitten kapakassa nuori rokkipoju totesi baaritiskillä
että sinäpä näytät ihan niiltä von Hertzen brotherseilta.
Kauniilta naamalta kieltämättä ylenpalttisen kauniisti sanottu.
Kehuin vaihturina paljaita käsivarsiaan.
Tai siis, puin tuon kohteliaisuuden kehuun käsivarsiensa tatuoinneista. Vanha kikka.
(Samalla kun pidin omani piilossa, kun ovat von Hertzeneistä niin kovin kaukana.)

- - -

Huomenna kaksi vuotta sitten veli soitti ja kertoi että äitimme oli kuollut.
Löytynyt aivan yllättäen eteisen lattialta, jonne oli kesken kaiken, yöpaidassaan,
no, kuollut.
Siitä on vasta ja jo kaksi vuotta.
Äitini oli keski-ikäinen kuollessaan.
Lämmin kuollessaan ja kylmä vasta sen jälkeen.

"Oletko lämmin vai kylmä kun on aika kuolla?"
(Ismo Alanko: Aika kuolla)

Jos saan päättää, pidän lämpöä yllä vielä jonkun aikaa.
Pitää vaan suojella sitä kipinää.

-R

- - -