[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
[Jatkan vielä Vaeltajan uutisesta Ranneliikkeessä suomalaisesta näkökulmasta ja Tukholman mielenosoitusta koskevasta ruotsalaisesta radio-ohjelmasta. Tuntuu siltä, että tasavertaisuustaistelu nytkähti ratkaisevalla tavalla eteenpäin juuri 1970-luvun loppuvuosina. Siinä oli jonkinlainen historiallinen tihentymä ja uskalsimme tulla esiin ja ulos kaduille].
Kesä 1979 oli vilkasta ja radikaalia aikaa kaikissa pohjoismaissa. Lesbot ja homot valtasivat Ruotsin Sosiaalihallituksen ja vaativat sairausleiman kumoamista, joka sujuikin nopeasti ja kivuttomasti Ruotsissa, kuten radio-ohjelmasta selviää.
Suomessa Seta oli yhteydessä Lääkintöhallitukseen ja sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Työläjärveen ja esitti kokonaisvaltaisen toimintaohjelman sairausleiman poistamiseksi Suomesta sekä rikoslain syrjintäpykälien kumoamiseksi.
Vuosien 1976-1980 aikana saimme erinomaista apua sananvapauden periaatteita kunnioittamista länsimaista, erityisesti Yhdysvalloista, Tanskasta, Norjasta ja Ruotsista. Seta teki kantelun YK:n Ihmisoikeuskomitealle vaatien kumottavaksi psykiatrisin perustein säädettyä sensuurilakia RL 20:2.1.
Saimme paljon käytännön apua pohjoismaiden sisarorganisaatioilta. Kun Suomessa oli vaikeaa saada tarpeeksi marssijoita kaduille 1970-luvun lopulla, pyysimme ruotsalaisia ja norjalaisia aktivisteja tulemaan Helsinkiin ja pitämään suunsa kiinni marssin aikana, ettei katuyleisö olisi huomannut.
Seta oli onneksi saanut rekrytoitua kolme ulkopuolista puheenjohtajaa 70/80-lukujen vaihteessa, osittain rauhoittamaan sisäisiä kiistoja, osittain antamaan apua poliittissen vaikuttamiseen: Leo Hertzberg, Bo Ahlfors ja Tarja Halonen.
Juristina tunnettu Hertzberg allekirjoitti YK:n Ihmisoikeuskomitealle lähtetyn kantelun sensuurilaista ja siitä tuli tunnettu tapaus Hertzberg vs. Finland.
YK:sta tuli tieto Setaan, ettei YK pysty puuttumaan selviinkään syrjintälakeihin, ennen kuin joku on saanut langettavan tuomion lain perusteella. Siksi Seta teki parhaansa järjestääkseen mielenosoituksia, joissa "kehotettiin homouteen". Yritimme saada itsemme poliisin pidättämäksi, jotta YK olisi saanut tarvittavan syrjintätapauksen.
Viranomaiset pitivät koko ajan varovaista linjaa suhteessa mielenosoittajiin. Kaikki tiesivät, että Suomi on länsimaiden tarkkailussa. Erityisesti Yhdysvaltain psykiatriyhdistykseltä saimme neuvoja ja tukea taistelussa sananvapauden puolesta.
Taistelu sananvapaudesta oli alkanut.
Poliisi oli kuitenkin saanut ohjeet ylemmältä taholta toimia varovasti. Poliisi tarkasti mielenosoitusplakaatit ja keräsi niitä pois, mutta ketään mielenosoittajaa ei asetettu syytteeseen. Muutama aktivisti ilmoittautui jopa paikalliseen käräjäoikeuteen Turussa päästäkseen tuomituksi.
[Kuvassa Helsingin poliisi tarkastaa mielenosoitusplakaattien tekstejä kesän 1979 sananvapautta vaativassa mielenosoituksessa. Kuvan copyright: Olli Stålström, 1979]
