Yksi varhaisvuosien voimakkaimmista puheenjohtajista oli Marita Kuokkanen, yksi läheisimpiä työtovereitani Setassa.
Marita Kuokkanen oli Setan puheenjohtaja vuosina 1976-78. Nämä vuodet olivat vaikeita, koska Setaa vastaan hyökkäsivät kirkon kiihkoilijat, psykoanalyyttiset kiihkoilijat sekä Kallion jengin jäsenet jotka pahoinpitelivät monia homoja puistoissa. Samaan aikaan saatiin paljon myönteistä aikaan. Käynnistettiin vaatimukset sensuurilain kumoamiseksi ja sairausleiman poistamiseksi.
Marita joutui ottamaan paljon iskuja julkisuudessa, mutta myös Setan sisältä päin, koska hän joutui sovittelemaan erilaisten feminististen vaatimusten ja Setan miesten välillä.
Marita joutui maksamaan henkilökohtaisesti kovan hinnan yrittäessään sovitella sisäisiä ristiriitoja ja ottaessaan vastaan lyöntejä ulkopuolelta.
Marita Kuokkanen teki pitkään kuvapuolen töitä mm. fotomyyjänä, skannaajana ja reprokuvaajana. 80-luvun valtiotieteen opintojen jälkeen hän on hankkinut elantonsa toimittajana ja suomentajana.
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Seta sai alusta pitäen suurta apua pohjoismaisilta sisarjärjestöiltä. Kuvassa Ruotsin RFSL:n pj. Kjell Rindar (plakaatin kanssa) ja Norjan DNF-48:n pj. Kim Friele (mustat lasit) antamassa tukea Helsingissä järjestetyssä mielenosoituksessa Setan 5-vuotissyntymäpäivien johdosta kesällä 1979.
Seta sai myös käytännön apua pohjoismaisilta kumppaneilta. Kun Setan ensimmäinen katumarssi järjestettiin vuonna 1979, siihen oli suuria vaikeuksia löytää tarpeeksi rohkeita suomalaisia marssimaan. Me ratkaisimme asian pyytämällä parisen kymmentä aktivistia Ruotsista ja Norjasta marssimaan Helsingin kaduille. Marssi alkoi Arkadianpuistikosta, nykyisen eduskunnan lisärakennuksen kohdalta.
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Kimmo Kahra (istuu) ja Veli-Pekka Hämäläinen (seisoo) toimivat Setan ja Seta-lehden aktivisteina aivan alkuvuosina. Kimmo Kahra opiskeli Teatterikorkeakoulussa ja Veli-Pekka Hämäläinen toimi kirjastovirkailijana kirjoittaessaan uraa uurtavat artikkelinsa seksuaalisesta vapautumisesta ja tasavertaisuudesta.
Kimmo Kahra kirjoitti Seta-lehteen kouluopetuksesta ja Veli-Pekka Hämäläinen psykiatriasta. Molemmat kirjoittivat myös 1970-luvun ammattilehtiin ja
- kirjoihin.
Kimmo Kahran äiti, näyttelijä Eila Rinne, antoi julkista tukea Setalle ja toimi alkuvuosina sen hallituksessa.
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Jussi Nissinen oli Setan perustajajäsen 1974, sittemmin sosiaalisihteeri ja pääsihteeri. Jussi Nissinen opiskeli sosiaalipsykologiaa ja toi Setan toimintaan rauhallista ja myönteistä ilmapiiriä. Sittemmin Jussi valmistui sosiaalipsykologiksi ja VET-tason psykoterapeutiksi.
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Yksi alkuvaiheen aktivisteista oli Ilomantsista kotoisin oleva lukion opettaja, Kokoomuksen aktiivijäsen, rintamamies ja kristillinen aktivisti Martti Kaipiainen, joka tunsi henkilökohtaisesti kaikki arkkipiispat Martti Simojoesta lähtien. Martti Kaipiainen tuli Setaan Seppo Kivistön tapauksen innoittamana.
Martti oli moraalisen rohkeuden esikuva. Hänen ei olisi tarvinnut tulla ulos kaapista, koska biseksuaalina hän oli onnellisesti avioliitossa vaimonsa Anna-Liisan kanssa. Nähtyään miten kova sorto kohdistui seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin Martti koki sisäisen pakon tulla ulos kaapista auttamaan heikommassa asemassa olevia.
Martin tunnuslause oli Raamatusta: "Totuus on tekevä teidät vapaiksi";
Tältä osin voisi sanoa, että Setalla on juuria myös "uskonnollisessa oikeistossa".
Tekemäni haastattelu Martti Kaipiaisesta FinnQueerissa:
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Minut oli valittu Setan varapuheenjohtajaksi jo kesällä 1974 ja siitä lähtien istuin Setan hallituksessa eri paikoilla sekä Seta-lehden eri tehtävissä vuoteen 1981 saakka, jolloin paneuduin täysillä toimittamaan Rakkauden monet kasvot -teosta, joka ilmestyi 1984.
Kuvassa hallitustyöskentelyä 1970-luvulla. Kuvassa vasemmalta: Eva Isaksson, Olli Stålström, Raimo Nordfors sekä Eila Rinne (selin).
Tässä vaiheessa olin juuri valmistunut tietokonetekniikan diplomi-insinööriksi ja saanut työn Nokia Elektroniikan aluevientipäällikkönä. Siltä alalta minua työnsi pois kansainvälisessä kaupassa vallinnut korruptio ja minua veti kohti yhteiskuntatieteitä toive siitä, että sillä alalla voisi olla kriittinen ja yhteiskuntaa uudistava. Vaihdoin Nokian vientihomman päätoimiseen sosiologian opiskeluun vuonna 1981, jolloin aloin myös toimittaa Rakkauden monet kasvot -kirjaa.
--
Kuva: Olli Stålström [kuvan näppäsi kamerallani Göran "Nenne" Björk]
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Yksi Setan johtavia ajatuksia oli integraation periaate eli pyrkimys saada tukea myös sellaisilta heteroilta jota arvostavat tasavertaisuutta. Yksi tällaisista tukijoista oli tunnettu näyttelijä Eila Rinne, joka oli Setan perustajajäsenen Kimmo Kahran äiti. Eila Rinne kirjoitti Seta-lehteen ja istui myös Setan hallituksessa alkuvuosina.
Kuvassa Eila Rinne Setan hallituksen kokouksessa. Taustalla vasemmalta Göran "Nenne" Björk ja Hannu Välimaa.
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Yksi pahimpia sorron ideologeja oli pappi ja psykiatri Asser Stenbäck, jonka vaikutuksesta säädettiin vuonna 1971 sananvapautta rajoittava "kehotuskielto". Hän teki myös kaksi rikosilmoitusta Ylen ohjelmia vastaan itse aikaansaamansa sensuurilain perusteella. Asser Stenbäck oli ensimmäisiä, jotka toivat Suomeen ns. uskonnollis-psykoanalyyttistä eheytysideologiaa (Bieber, Socarides). Vuonna 1952 Asser Stenbäck julkaisi opettajille tarkoitetun teoksen, jossa hän suositteli kaikkien homojen kastroimista. Sodan aikana Asser Stenbäck lähetti rintamakirjeitä kristilliselle Ad Lucem -lehdelle, joissa hän ylisti Hitlerin armeijoiden toimintaa.
Asser Stenbäck oli Kristillisen liiton kansanedustaja vuosina 1979-1983.
Asser Stenbäck otti mielellään yhteen Setan aktivistien ja muiden hlbt-ihmisiä puolustavien kanssa. Hän kävi kaksi kertaa Setan opintopiirissä väittämässä, että jos homoutta ei kielletä, se leviää ja vaarantaa kansamme moraalisen selkärangan. Myös teol.tri Martti Lindqvist yritti erilaisilla kristillisillä foorumeilla rauhoittaa Asser Stenbäckiä, ettei homous leviä vaikka sitä ei kiellettäisi lailla.
Artikkelini Asser Stenbäckistä ja uskonnollisesta äärioikeistosta:
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Karl Aimo (Kalle) Achté (s. 11. syyskuuta 1928 Mikkeli) on suomalainen psykiatri, psykoanalyytikko, Helsingin yliopiston psykiatrian professori ja HYKS:in psykiatrian klinikan ylilääkäri 1969–1991
Psykoanalyytikko Kalle Achté oli yksi pahimpia psykoanalyyttisen viettelyteorian ja sortoideologian edustajia, joka leimasi homot julkisuudessa lastenraiskaajiksi ja yhtä vaarallisiksi kuin värisokea veturinkuljettaja tai epileptinen autonkuljettaja. Toimittamassaan Psykiatria-teoksessa Kalle Achté levitti kuvaa homoista ja lesboista häiriintyneinä ja sairaina yli neljännesvuosisadan ajan 1971-1999, jolloin ilmestyi uusi, Jouko Lönnqvistin Psykiatria-teos.
Psykoanalyytikko Kalle Achté teki elämäntyönsä homojen ja lesbojen patologisoimiseksi ja leimaamiseksi. Yksi hänen psykoanalyyttisistä teorioistaan oli, että naisesta tulee lesbo kun hän toivoo olevansa mies, jolla on penis
Itsemurhien ehkäisyä koskevassa teoksessa Achté rinnasti homot rottiin, jonka takia Seta ryhtyi myöntämään rotta-palkintoa vuosittain vastalauseena psykoanalyyttistä leimaamista vastaan. Taustana oli se, että psykoanalyytikko Achté käytti "empiirisenä evidenssinä" tieteellistä koetta, jossa urospuolisia rottia oli suljettu ahtaaseen purkkiin. Seurauksena oli, että urosrotat ryhtyivät parittelemaan keskenään. Kun rotat oli laskettu pois purkista, niiden keskinäinen parittelu ei lakannut kokonaan. Tästä professori Achté teki psykoanalyyttisen johtopäätöksen, että viettely aiheuttaa homouden. (Achté, Kalle ym. (1973) Homoseksuaalisuus ja muut seksuaalihäiriöt. Teoksessa Achté, Kalle ym. Itsemurhat ja niiden ehkäisy. Porvoo: WSOY).
Achté ylisti julkisuudessa lämpimästi "voimakkaaksi persoonaksi" lääk.tri Mauno Vannasta , joka oli nimetty Suomen Johtajaksi siltä varalta, että Hitler olisi voittanut sodan. Henkilön, jonka tehtäviin kuuluu homojen ja juutalaisten lähettäminen kaasukammioon, täytyykin olla "voimakas persoona". Mauno Vannas oli tunnettu äärioikeistolainen kiihkoilija ja Hitlerin ihailija:
Yhdessä psykoanalyytikko Veikko Tähkän ja pappi-psykiatri Asser Stenbäckin kanssa psykoanalyytikko Kalle Achté myrkytti kansakunnan asenteita homoja kohtaan yli neljännesvuosisadan ajan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen rinnastaminen rottiin oli kansallissosialismissa yleinen toiseuden tuottamisen ja epäinhimillistämisen muoto. Kun homot oli rinnastettu rottiin, oli lyhyempi askel toteuttaa heidän joukkotuhontansa. Kuten väitöskirjassani osoitan, homojen tuhoamiseen natsien keskitysleireillä käytettiin syöpäläisten tuhoamiseen kehitettyä myrkkyä. Näin joukkomurhat voitiin hahmottaa puhtaanapidon ja hygienian muotoina, eikä ihmisten surmaamisena.
Sairausleiman kriitikko, itse psykoanalyytikko, Thomas Szasz kuvaa miten juutalaisten ja homojen joukkotuhon toteuttamiseen määrättiin tuholaistorjuntakemikaaleja ja rotanmyrkkyjä valmistava tehdas (Deutsche Gesellschaft für Schädlingsbekämpfung [syöpäläistorjunta]), joka tuotti kemikaalit miljoonien ihmisten tappamiseksi.
Itse yritin saada aikaan vuoropuhelua professori Achtén kanssa jo 1970-luvun puolivälissä. Eräs yritys oli artikkelini Medisiinari-lehdessä 6/1977 ("Homoseksuaalisuus - sairautta vai rakkautta"). Sen oli pyytänyt (silloinen) lääketieteen opiskelija Ben Furman, joka toimitti Medisiinari-lehden homo- ja lesbonumeron vuonna 1977.
Medisiinari-lehti saatettiin professori Kalle Achtén tietoon, joka oli kuitenkin nauranut sille, että siinä kirjoittaa psykoanalyyttisestä teoriasta henkilö (minä), jonka titteli on "dipl.ins, valt.yo". Yrityksistä huolimatta Achté ei suostunut tapaamaan ketään Setan edustajaa. Medisiinari-lehden ilmestymisen jälkeen hän kuitenkin teki taktisen hiljentämistempun kirjoittamalla minulle yksityisen kirjeen, jossa hän ilmoitti "mahdollisesti" harkitsevansa sairaaksi leimaamisesta luopumista.
Tällä tempulla Achté sai runsaan vuosikymmenen lisää aikaa, koska silloin me otimme Achtén kirjeen vakavasti ja lopetimme protestoinnin. Kuitenkin Achté otatti yhä uusia painoksia vanhasta patologisoivasta psykoanalyytikko Irving Bieberin tekstistä, josta Yhdysvaltain psykiatriyhdistys oli luopunut jo Setan perustamisvuonna 1974.
Vetosimme australialaiseen Michael W. Rossiin hänen käydessään Suomessa luennoimassa vuonna 1978 ja saimme hänelle järjestymään luentoajan Lapinlahden sairaalaan, jota Achté tuli kuuntelemaan. Ross kertoi minulle miten Achté oli luennon jälkeen mielenosoituksellisesti rutistanut muistiinpanonsa ja heittänyt ne lattialle Rossin eteen.
Kun Achté otatti taas uuden painoksen samasta vanhasta tekstistään vuonna 1992, Seta antoi rottapalkinnon vastalauseena Achtélle itselleen. Seta ja HYY vaativat Psykiatria-teoksen korjaamista ajan tasalle. Seta sai tukea jopa kirkonmieheltä. Martti Lindqvist esitti Terveys 2000-lehdessä tiukan vastalauseensa sille, että oppikirjassa nojaudutaan vanhentuneeseen tietoon.
Väitöskirjaani perustuva artikkeli Kalle Achtésta, Asser Stenbäckistä ja Lars-Olof Schalinista, jotka käsitykseni mukaan toimivat Veikko Tähkän ohella pahimpina sorron ideologeina Suomessa 1960-1990 -luvuilla:
Psykoanalyytikko, professori Kalle Achtén tuotannolla on keskeinen osuus väitöskirjassani Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu (1997). Siinä tarkastelen Achtén Psykiatria-kirjan metodologisia ja ideologisia taustoja ja teoksen vaikutusta suomalaiseen psykiatriaan ja yleiseen asenneilmastoon (ks luku Achtén Psykiatria-kirjan vaikutus):
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Toisin kuin Yhdysvalloissa ja Englannissa, joissa poliisi alkuvaiheessa hakkasi homoja, suomalainen poliisi käyttäytyi julkisissa tiloissa pääsääntöisesti pidättyvän asiallisesti. Tässä kuvassa poliisi ryhmittyy johtamaan Setan ensimmäistä mielenosoituskulkuetta kesällä 1981.
Yön pimeydessä poliisi kuitenkin harjoitti häirintää ja nimittelyä homojen tapaamispaikoilla, Paavo Nurmen patsaan luona olleen pömpelin luona ja Laakson kentällä. Rakkauden monet kasvot (1984) -kirjaa varten tekemässäni tutkimuksessa on viidenkymmenen henkilön lausunnot siitä miten poliisin edustajat nimittelivät halveksivasti miehiä, jotka kruisailivat Stadionin puistikossa öisin. Itsekin jouduin tällaisen ratsian kohteeksi ja minua kuulustelevat poliisit yrittivät tunkeutua jopa kotiini, johon en kuitenkaan suostunut, koska asuin silloin vielä vanhempieni luona.
Kysyessäni syytä häirintään, poliisi ilmoitti epäilevänsä että Paavo Nurmen patsaan luona liikkuvat miehet olisivat syyllistyneet Urheilukadulla olleen televisioliikkeen murtoon ja varastetun tavaran kätkentään. Ihmettelen suuresti poliisin logiikkaa jos he kuvittelevat jonkun ryöstävän televisioliikkeen ja piilottavan saaliin kusiputkaan.
Muutaman kerran myöhemminkin poliisiauto ajoi Paavo Nurmen patsaan juurelle tarkistamaan henkilöpaperini. Poliisi ilmoitti henkilötietoni radiopuhelimella johonkin, jonka jälkeen minua kehotettiin poistumaan paikalta.
Silloinen professorini yritti ministeriöstä saamansa toimeksiannon perusteella kieltää minua julkistamasta Rakkauden monet kasvot (1984) -kirjassa tiedot siitä, että poliisi harjoittaa piiloista syrjintää ja nimittelyä. Kieltäydyin kuitenkin sensuroimasta tutkimustuloksia. Päinvastoin, lisäsin kirjaani tietoja muissa maissa tapahtuvasta viranomaisten harjoittamasta väkivallasta ja sensuurista.
Olen kiitollinen Tom Robinson Bandille siitä, että se toi suuren yleisön näkyviin tiedon poliisin harjoittamasta väkivallasta. Kun poliisin harjoittama väkivalta homoja kohtaan oli kerran saatu julkisuuteen, sen perusteella pystyttiin ryhtymään ehkäiseviin toimenpiteisiin.
Yksi vapautustaistelijan urani kohokohtia oli Stonewall-mellakan 25-vuotisjuhla New Yorkin Central Parkissa 1994. Siellä meidän mielenosoittajien keskuudessa parveili sinipukuisia, hyväntuulisia New Yorkin poliisivoimien (NYPD) homo-osaston edustajia.
Se oli yksi niistä hetkistä, jolloin huomaa aikojen suuresti muuttuneen.
