[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Karl Aimo (Kalle) Achté (s. 11. syyskuuta 1928 Mikkeli) on suomalainen psykiatri, psykoanalyytikko, Helsingin yliopiston psykiatrian professori ja HYKS:in psykiatrian klinikan ylilääkäri 1969–1991
Psykoanalyytikko Kalle Achté oli yksi pahimpia psykoanalyyttisen viettelyteorian ja sortoideologian edustajia, joka leimasi homot julkisuudessa lastenraiskaajiksi ja yhtä vaarallisiksi kuin värisokea veturinkuljettaja tai epileptinen autonkuljettaja. Toimittamassaan Psykiatria-teoksessa Kalle Achté levitti kuvaa homoista ja lesboista häiriintyneinä ja sairaina yli neljännesvuosisadan ajan 1971-1999, jolloin ilmestyi uusi, Jouko Lönnqvistin Psykiatria-teos.
Psykoanalyytikko Kalle Achté teki elämäntyönsä homojen ja lesbojen patologisoimiseksi ja leimaamiseksi. Yksi hänen psykoanalyyttisistä teorioistaan oli, että naisesta tulee lesbo kun hän toivoo olevansa mies, jolla on penis
(http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Achté;)
Itsemurhien ehkäisyä koskevassa teoksessa Achté rinnasti homot rottiin, jonka takia Seta ryhtyi myöntämään rotta-palkintoa vuosittain vastalauseena psykoanalyyttistä leimaamista vastaan. Taustana oli se, että psykoanalyytikko Achté käytti "empiirisenä evidenssinä" tieteellistä koetta, jossa urospuolisia rottia oli suljettu ahtaaseen purkkiin. Seurauksena oli, että urosrotat ryhtyivät parittelemaan keskenään. Kun rotat oli laskettu pois purkista, niiden keskinäinen parittelu ei lakannut kokonaan. Tästä professori Achté teki psykoanalyyttisen johtopäätöksen, että viettely aiheuttaa homouden. (Achté, Kalle ym. (1973) Homoseksuaalisuus ja muut seksuaalihäiriöt. Teoksessa Achté, Kalle ym. Itsemurhat ja niiden ehkäisy. Porvoo: WSOY).
Achté ylisti julkisuudessa lämpimästi "voimakkaaksi persoonaksi" lääk.tri Mauno Vannasta , joka oli nimetty Suomen Johtajaksi siltä varalta, että Hitler olisi voittanut sodan. Henkilön, jonka tehtäviin kuuluu homojen ja juutalaisten lähettäminen kaasukammioon, täytyykin olla "voimakas persoona". Mauno Vannas oli tunnettu äärioikeistolainen kiihkoilija ja Hitlerin ihailija:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mauno_Vannas
Mauno Vannas johti äärioikeistolaista Suomen Valtakunnanliittoa, jonka suunnitelmiin väitetään kuuluneen juutalaisten hävittäminen Suomesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Valtakunnanliitto
Yhdessä psykoanalyytikko Veikko Tähkän ja pappi-psykiatri Asser Stenbäckin kanssa psykoanalyytikko Kalle Achté myrkytti kansakunnan asenteita homoja kohtaan yli neljännesvuosisadan ajan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen rinnastaminen rottiin oli kansallissosialismissa yleinen toiseuden tuottamisen ja epäinhimillistämisen muoto. Kun homot oli rinnastettu rottiin, oli lyhyempi askel toteuttaa heidän joukkotuhontansa. Kuten väitöskirjassani osoitan, homojen tuhoamiseen natsien keskitysleireillä käytettiin syöpäläisten tuhoamiseen kehitettyä myrkkyä. Näin joukkomurhat voitiin hahmottaa puhtaanapidon ja hygienian muotoina, eikä ihmisten surmaamisena.
Sairausleiman kriitikko, itse psykoanalyytikko, Thomas Szasz kuvaa miten juutalaisten ja homojen joukkotuhon toteuttamiseen määrättiin tuholaistorjuntakemikaaleja ja rotanmyrkkyjä valmistava tehdas (Deutsche Gesellschaft für Schädlingsbekämpfung [syöpäläistorjunta]), joka tuotti kemikaalit miljoonien ihmisten tappamiseksi.
Itse yritin saada aikaan vuoropuhelua professori Achtén kanssa jo 1970-luvun puolivälissä. Eräs yritys oli artikkelini Medisiinari-lehdessä 6/1977 ("Homoseksuaalisuus - sairautta vai rakkautta"). Sen oli pyytänyt (silloinen) lääketieteen opiskelija Ben Furman, joka toimitti Medisiinari-lehden homo- ja lesbonumeron vuonna 1977.
Medisiinari-lehti saatettiin professori Kalle Achtén tietoon, joka oli kuitenkin nauranut sille, että siinä kirjoittaa psykoanalyyttisestä teoriasta henkilö (minä), jonka titteli on "dipl.ins, valt.yo". Yrityksistä huolimatta Achté ei suostunut tapaamaan ketään Setan edustajaa. Medisiinari-lehden ilmestymisen jälkeen hän kuitenkin teki taktisen hiljentämistempun kirjoittamalla minulle yksityisen kirjeen, jossa hän ilmoitti "mahdollisesti" harkitsevansa sairaaksi leimaamisesta luopumista.
Tällä tempulla Achté sai runsaan vuosikymmenen lisää aikaa, koska silloin me otimme Achtén kirjeen vakavasti ja lopetimme protestoinnin. Kuitenkin Achté otatti yhä uusia painoksia vanhasta patologisoivasta psykoanalyytikko Irving Bieberin tekstistä, josta Yhdysvaltain psykiatriyhdistys oli luopunut jo Setan perustamisvuonna 1974.
Vetosimme australialaiseen Michael W. Rossiin hänen käydessään Suomessa luennoimassa vuonna 1978 ja saimme hänelle järjestymään luentoajan Lapinlahden sairaalaan, jota Achté tuli kuuntelemaan. Ross kertoi minulle miten Achté oli luennon jälkeen mielenosoituksellisesti rutistanut muistiinpanonsa ja heittänyt ne lattialle Rossin eteen.
Kun Achté otatti taas uuden painoksen samasta vanhasta tekstistään vuonna 1992, Seta antoi rottapalkinnon vastalauseena Achtélle itselleen. Seta ja HYY vaativat Psykiatria-teoksen korjaamista ajan tasalle. Seta sai tukea jopa kirkonmieheltä. Martti Lindqvist esitti Terveys 2000-lehdessä tiukan vastalauseensa sille, että oppikirjassa nojaudutaan vanhentuneeseen tietoon.
Väitöskirjaani perustuva artikkeli Kalle Achtésta, Asser Stenbäckistä ja Lars-Olof Schalinista, jotka käsitykseni mukaan toimivat Veikko Tähkän ohella pahimpina sorron ideologeina Suomessa 1960-1990 -luvuilla:
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=40_10_1
Psykoanalyytikko, professori Kalle Achtén tuotannolla on keskeinen osuus väitöskirjassani Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu (1997). Siinä tarkastelen Achtén Psykiatria-kirjan metodologisia ja ideologisia taustoja ja teoksen vaikutusta suomalaiseen psykiatriaan ja yleiseen asenneilmastoon (ks luku Achtén Psykiatria-kirjan vaikutus):
http://www.finnqueer.net/pdf/Homoseksuaalisuuden.pdf
