[Itseä tutkiskeleva elämäkertablogi jatkuu, tämä on osa 7. Blogini tarkoitus on ainoastaan selvittää osallistuvan havainnoinnin keinoin ja sisältä käsin ymmärtäen miten ilmeisen fiksusta nuoresta miehestä voi tulla itseään kiduttava ex-gay - mutta myös miten siitä voi toipua eli eheytyä itsensä hyväksyväksi homoksi.
Aineistoa kertyy Setan historiaa kartoittavassa projektissa sekä toimittaessani teosta, jossa haastatellaan miten tusina syrjinnän henkisesti murskaamaa hlbti-ihmistä on pystynyt toipumaan asianmukaista tukea saatuaan]
--
Ystävyyteni vaihto-oppilaskaverini Gusin kanssa syveni ja hakeuduimme toistemme seuraan ainaa kuin mahdollista. Emme kuitenkaan voineet silloin uskoa toisistamme että me "fiksut ja komeat" voisimme olla sairaita rikollisia.
Vasta kun lähdimme kiertämään eurooppalaisia vaihto-oppilastoveritamme kesällä 1962, rakkautemme sai fyysisen täytyymyksen Pariisin Latinalaiskorttelissa, jossa asuimme ranskalaisen ystävämme Réginen kanssa.
Siihen kesään Pariisissa kiteytyi niin onneni täyttynys kuin myös mieltä murskaava masennus, kun tulin tietoiseksi sitä syrjinnästä, mitä homot joutuvat kohtaamaan elämässään.
Meillä oli yksi viikko aikaa rakastavaisina 17-vuotiaina Pariisissa. Sen jälkeen piti erota ja palata kotiin suorittamaan koulu loppuun.
Kun erosimme Pariisin pohjoisasemalla, Gare du Nordilla,
purskahdimme itkuun saattajien läsnäollessa, vaikka olimme kohta 18-vuotiaita miehiä.
Rakastuminen Pariisissa ja sen toteutuminen oli minulle elämäni huippu. Romahdus oli sitäkin syvempi kun piti erota ja palata Suomeen, jossa olin rikollinen ja sairas. Pariisissa emme ainakaan olleet rikoillisia, kiitos Code Napoleonin, josta vuonna 1812 lähti Euroopan homolakien uudistaminen.
Vannoimme ikuista ystävyyttä ja lupasimme tulla toinen toistemme häihin kun menemme avioliittoon naisen kanssa. Sillloisen psykiatrisen dogmin mukaan homous on häiriö, joka voidaan suhteellisen helposti poistaa psykoanalyysin avulla.
Päätin lopettaa homouteni tahdonvoiman ja sielunhoidon avulla.
Minusta tuli entinen homo, ex-gay, aina 30-vuotiaaksi saakka - vaikka aina välillä retkahdin. Sain pitkään tukea kirkon perheasian neuvottelukeskuksen sielunhoitajalta, joka tuki minua kieltäytymistaistelussani.
--
Kuvateksti: Olli (vas) ja Gus (oik) tekemässä kasanalkua New Yorkissa vaihto-oppilaskavereiden kanssa 17-vuotiaina vuonna 1962. Kuva: Kirjoittajan oma arkisto.
