• Olli Stålström

Mielenterveysurani loppui - onneksi pääsin eroon

Osallistuin Mielenterveysyhdistys Helmin strategiaseminaariin Herttoniemen avaralla jäsentalolla toiminnanjohtaja Satu Tuomisen ja pitkäaikaisen puheenjohtajan Juhani Ojalan johdolla.

Osittain minun ja edeltäjieni pitkäaikaisen työn johdosta uskaltauduttiin käsittelemään kauan pinnan alle painettua ongelmaa, että monet jäsenet ovat joutuneet syrjinnän, hiljentämisen ja nimittelyn kohteeksi seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuolensa ilmentämisen johdosta.

Tilannetta on huomattavasti auttanut se, että Suomen Mielenterveysseura on jo pitkään uskaltanut käsitellä seksuaalisen ja sukupuolisen suuntautumisen salaamisen vaikutusta mielenterveyteen. Esimerkiksi Mielenterveys 5/2014-lehdessä on pääartikkelina koskettava Kristoffer Ignatiuksen haastattelu siitä, miten hänestä kasvoi kiusatusta ja halveksitusta luokan pellestä rohkea taistelija.

Monet helmiläiset lähestyivät minua kertoen kokemastaan syrjinnästä Helmin sisällä ja esittivät konkreettisia toimintastrategioita.
Käytin itseäni esimerkkinä siitä, miten Helmiltä saamani palveluohjaus on auttanut minua saavuttamaan toimintakyvyn ja hyvän iskunkestävyyden uskonnollisia ääriliikkeitä vastaan.

Helmin seminaarissa tutustuin myös seisontapöytään, jonka ääressä voisin jatkossa kirjoittaa seisovassa asennossa. Se voisi ratkaista viimeisen terveysongelmani: jatkuvasta kirjoittamisesta istuma-asennossa johtuneen alaselän jäykkyyden ja kiputilan.

Henkilökohtaisesti Helmi oli minulle toinen seurakuntaneuvosto, jossa olen istunut viime vuosina. Tekee periaatteessa hyvää työtä, jossa on usein miellyttävää olla mukana. Mutta samalla kuitenkin Helmi oli myös koettelemus minun kaltaiselle aktivistille, joka on itse avoimesti homo ja jolla on (etäinen) juutalaistausta ja joka siksi vihaa tekopyhyyttä ja peiteltyä syrjintää, leimaamista ja uskonnon pakkosyöttöä.

Sainpa kuitenkin Helmin julistettua syrjinnästä vapaaksi vyöhykkeeksi ja liitettyä Mielenterveyspooliin (tieteellisten mielenterveystyötä tekevien järjestöjen yhteistyöelin).

Puheenjohtajakaudellani 2011-2013 annoin henkilökohtaisen sitoumuksen muutamalle lesbolle, homolle ja transihmiselle, että henkilökohtaisesti puolustan heitä Helmin sisällä syrjintää ja kaltoinkohtelua vastaan. Toteutin sen henkilökohtaisesti asiaan sitoutuen.

Ja nyt eteenpäin kohti laajemman yhteiskunnan muuttamista avoimeksi ja syrjimättömäksi!

Seuraavaksi katson millaista olisi toimia UUT:ssä ja sen Muutos-lehden kirjoittajana.

Toivottavasti Uskontojen uhrien tuki ry:ssä ei joudu uskonnon pakkosyötön kohteeksi!

2 kommenttia

Vanhahomo

23.5.2015 07:40

Kiitos kirjasta Saanko olla totta.

Olli Stålström

23.5.2015 17:45

Kiitos kiitoksista nikki Vanhahomo :) Ilman pitkäpinnaisten ja ammatillisesti toimivien Liisa Tuovisen, Jussi Nissisen ja Jorma Hentilän osallistumista se ei olisi onnistunut!