• Olli Stålström

Setassa saimme apua Irlannin aktivisteilta

[Helsinki, 23.5.2015]

Lähetin onnitteluni irlantilaiselle senaattori David Norrisille sen johdosta, että Irlanti hyväksyi yhdenvertaisen avioliittolain.

Tutustuin senaattori Norrisiin jo vuonna 1978, jolloin olin ILGA:n aktivisti (International Lesbian and Gay Association). Kävin Dublinissa pyytämässä neuvoja kristillisen liiton vaikutuksesta säädetyn sensuurilain kumoamiseksi. Olin juuri muotoillut kirjelmän YK:n Ihmisoikeuskomitealle jossa vaadittiin sensuurilain poistamista. Kirjelmän allekirjoitti Setan silloinen puheenjohtaja Leo R Hertzberg ja minä vein kirjelmän henkilökohtaisesti Geneveen ja pyysin neuvoja asian käsittelyyn.

Minulle suositeltiin Dublinissa asuvaa ihmisoikeusjuristia Alpha Connollya, jota lähdin tapaamaan. Tällä matkalla minulla on mahdollisuus asua suuressa senaattori Norrisin omistamassa talossa Dublinissa.

Seurasi monivuotinen taistelu, koska myös Suomen hallitus oli nimittänyt juristinsa puolustamaan sensuurilakia ja keksimään tekosyitä syrjinnän puolustamiseksi ja salaamiseksi.

Yksi Suomen valtiovallan keksinnöistä oli väittää, ettei RL 20.9.2 ollut mikään sensuurilaki, koska sitä ei ollut koskaan käytetty oikeudessa sananvapauden rajoittamiseen.

Kristillisen liiton pappi-psykiatri Asser Stenbäck oli käyttänyt itse ehdottamaansa lakia kahdesti tehdäkseen kantelun Yleisradiota vastaan ohjelmista joissa kritikoitiin sananvapauden rajoittamista.

YK:n Ihmisoikeuskomiteassa minulle kerrottiin, että YK ei voi toimia tehokkaasti, jos ei voida näyttää toteen että lakia on käytetty sananvapauden rajoittamiseen.
Toin tämän viestin Setalle, jossa ryhdyttiin kaikkiin toimenpiteisiin, jotta saataisiin aikaan rikossyyte, johon YK voisi sitten ottaa kantaa.

Tämä johti useisiin mielenosoituksiin, joissa yritimme saada itsemme tuomituiksi sananvapauden vaatimisesta.
Käytimme juuri sellaisia sanamuotoja mielenosoituksissa, jotka laki nimenomaisesti kielsi: "kehotamme homoseksuaalisuuteen".

Oikeusviranomaiset olivat kuitenkin ohjeistaneet poliisin ettei olisi viisasta nostaa syytteitä, koska se voisi herättää kansainvälistä kritiikkiä Suomea kohtaan.
Martin Luther Kingin innoittamana kävimme rauhanomaiseen suoraan toimintaan saadaksemme itsemme tuomituiksi.

Turussa pidetyssä mielenosoituksessa aktivisti Bengt Lindblom yritti saada itsensä tuomituksi menemällä poliisiasemalle plakaattien kanssa "kehottamaan julkisesti". Suomen oikeusviranomaiset olivat kuitenkin hyvin ohjeistettuja, eikä mitään syyteitä nostettu. Vaikka kansalainen tuli poliisiasemalle suorittamaan rikoksen, häntä ei tuomittu siitä!

Onneksi YK:n Ihmisoikeuskomiteassa oli joitakin rohkeita henkilöitä, jotka esittivät kritiikkiä Suomen valtion tekopyhää menettelyä kohtaan.

Olen dokumentoinut koko kaksinaismoralistisen kiistan sensuurilaista väitöskirjani luvussa 9.10. Kehotuskielto - psykiatrinen sensuurilaki, sivulla 370 väitöskirjassani, jonka voit ladata tästä:

Monivuotinen painostus sekä kansainvälisen yhteisön että monien suomalaisten politiikkojen taholta sai niin suurta julkisuutta, että käydessämme oikeusministeri Christoffer Taxellin luona, hän ärjyi vihaisena, että olemme pilanneet Suomen mainetta ulkomailla.

Laki kumottiin vasta rikoslain kokonaisuudistuksessa vuonna 1999.

http://www.finnqueer.net/pdf/Homoseksuaalisuuden.pdf

Tuohon elämänvaiheeseeni liittyy myös henkilökohtaisesti nostalgisia muistoja. Olin silloin Nokia Elektroniikan aluevientipäällikkö ja kävin monta kertaa vuodessa Afrikassa tietoliikenneasioilla. Nokialle oli tietysti sama mitä reittiä palasin Addis Ababasta Suomeen, joten pystyin käymään sekä Genevessä että Dublinissa ilman lisämaksuja paluureitillä.

Käydessäni tapaamassa senaattori Norrisia Dublinissa, törmäsin aivan valloittavaan paikalliseen aktivistiin, Tom McCleaniin. Ihastuimme toisiimme niin paljon, että meiltä molemmilta meni jalat alta. Silloin pidin Tomia yhtenä komeimmista ihmisistä, joita olen koskaan tavannut.

Tämä oli pääsyy siihen, miksi kävin kaikkiaan kuusi kertaa Dublinissa asiaa hoitamassa.

Itse jätin Nokia Elektroniikan vientihommat vuonna 1981 sen vuoksi etten voinut sietää kv. liike-elämään kuulunutta syrjintää, korruptiota ja homovihamielistä ilmapiiriä.