Jei.
Viikonloppu ja pitkä blogaustauko takana. Oli joku ihmeellinen blokki aivossa ja tuntuu, ettei edes ollut mitään sen kummempaa kirjoiteltavaa.
Toisaalta, kun miettii, niin onhan tässä taas sattunut ja tapahtunut vaikka minkämoista.

Ensinnäkin koululaisena olen ollut enemmän ja vähemmän ahkera. Viimeinen motivaationtappaja oli kyllä tutoropettajani (se ämmä, jonka voisin toivottaa vaikka minne, jos olisin paha ihminen), joka kehtasi viime postissaan sanoa olevansa lomalla 22.10 saakka ja toivotti minulle onnea koettaessani saada järjestettyä yhtä tenttiä myöhempään ajankohtaan. Tämä siis asia, joka hänen piti -omien sanojensa mukaan, muuten- ottaa puheeksi kyseisen aineen opettajan kanssa.
Nyt en tiedä, mitä enää jaksaisin asiassa tehdä. Ehkä noin viimeisenä asianani Stadiaa kohtaan ilmoitan kyseisen opettajan sopimattomuudesta tutorointitoimeen terveyspuolen johtajalle ja haistatan eritteet kyseistä lafkaa kohtaan lopullisesti.

Jos joskus mielenhöiriöidyn ja haluan tehdä sairaanhoitajan työtä, muistuttakaa minua. :D

Toisaalta koulumotivaationi laski myös lentotyön alku. Recurrent training on takana ja 50 kysymyksestä vain yksi oli väärin ja sekin oli -in the grand scale of things- pieni ja vähäpätöinen asia. Kaikki suoranaisesti turvallisuuteen ja ensiapuun oli puolen vuoden tauosta huolimatta hallussa. Helsingin crew on opettajien mielestä mainio opetettava ryhmä, koska meillä on huumorintajua ja järkeä ja tietoa enemmän kuin muilla. :)
"How are you supposed to run the 200 meters?"
"With your feet?"

Tuossa osoitus meidän huumorintajusta. :)

Mietin myös yhden asian sanomista tänne tässä vaiheessa, mutta taidan jättää sen siihen asti, kunnes saan kuvan kyseisen paljastuksen yhteyteen. Siihen asti annan sen olla (suurelta yleisöltä) salassa... ;)

Ja tänään pitäisi mennä Hengen ja tiedon messuille. Se voi olla aika mielenkiintoista taas. :) Siitä(kin) myöhemmin lisää. :D

Ja nyt liikkeelle. Vips.