tässäkö tää taas sit olikin......

Joskus mietin oonko ehkä jotenki kohtuuton muita ihmisii kohtaan vai oonko ehkä sitä itteeni kohtaan kun aika kriittinen myös itteeni kohtaan oon.....:// Mut pystyykö silleen tasapuolinen ikinä olemaan.....eli kantsisko sitä edes yrittää vai onko se ittensä huijaamista......näinkö syvällisii mietin :)))

Kun jotenkin pahoitin mieleni eilen.....en tiedä olisko pitäny kuiteskaan kun kaikkien tarkoitus oli hyvä. Tää eräs vanhempi herra jota kutsun vaikka tästä lähtien nimellä A koska tietenkään oikeilla nimillä puhua ei voi......mut kutsu pitkästä aikaa syömään ja mukaan uuden poikaystävänsä toi.....johon hän thaimaan matkallaan tutustu.....tosi kaunis ja siro nuoren näköine poika hän onkin .....ei kyllä mun makuun mut vanhemmat miehet usein nuoria haluaa :///

Aina ennen A mua tosi hienoihin ravintoloihin vei.....ja kaikenlaisii herkkuja mulle halus tarjota.....joihin mul ei ikipäivänä olis ollu varaa jos pitäis laskut itse maksaa ......mut sit hiljenemään tää meidän ystävyys vähän alkoi kun hän ymmärs etten hänestä kiinnostunu oo muuta ku ystävänä :/// Eilen halus uuden kumppaninsa hän mulle esitellä ja meidät thaimaalaiseen ravintolaan vei.....joka nyt tasoltaan ei mikään huippupaikka kyllä ollut....

Muutenki täytyy sanoo et etninen ruoka ei mun suosikkeja ole.....kun tuntuu varsinki et tasokkaita etnisii ruokapaikkoja on tosi vaikee löytää.....kun he ihan erityyppistä asiakaskuntaa palvelee......näin ajattelisin :/// Ne jotka hemmottelua ja elämyksii kaipaa joutuu vähän hienostuneempiin ravintoloihin menemään.....jotka vakavasti työhönsä suhtautuu ja se sit hinnassaki näkyy ://

Haikeeks vähän olo siinä tuli kun aika basic lihaa osterikastikkeella söin.....kun ennen me aina syötiin kahteestaan.....ja halus hän hemmotella mua ihan miten vaan olisin halunnu .....ja nyt hän oman neitipojan kainalossa niin onnellisen oloisena oli......et jotenki ulkopuolinen fiilis tällä kertaa pääs tuleen 8(( Mietin et onni mua ei tosiaankaan oo viime aikoina kohdannu.....nyt kun laskut taas alkaa kasaantuu.....tuntuu et rahatkaan ei riitä paljon mihinkää kuin mihin ne riitti ennen.....

He sit kotiin illalla käsi kädessä lähti.....ja mä raukka yksinään samaa katua osan matkaa kuljin.....ja mietin et tässäkö tää mun elämä nyt sitten taas olikin.....miehet katoaa ennenku mitään erityistä olis alkamaan ees ruvennutkaan ja työpaikan löytyminen vaikeampaa oli mitä luulinkaan....Mut niinhän tää maailma menee et jos liian luottavainen oot niin sitä varmemmin sitä muiden alle jää.....kun pitäis nopeemmin tarttuu hetkeen ja itselleen ottaa se ihana unelma mikä nyt sit itse kullekin se oikee olis.....