Kavereiden kans telkun ääreen kokoonnuttiin ku Suomen euroviisuu eilen illalla valittiin. Aika yllättyneitä oltiin ku suurin osa biiseistä jotain vanhahtavaa rokkii oli tai sit suomeks laulettuu iskelmää. Meillä skumpatki jäähdytettynä oli ja pientä naposteltavaa mukana mut biisi toisensa jälkeen vaan huonommalta kuulosti ja tunnelma latistu. Voittajan selvittyy me ei uskoo voitu mimmonen maalaispoikien rokkibiisi Suomesta lähtee maailmalle meitä edustaan. Muualla varmaan luullaan et meillä vielä viime vuostuhatta eletään...
Jäi harmittaan koska yhdellä biisillä olis tosi hyvät mahkut siellä finaalissa ollu pärjätä. Clarissan ja Joshin Top of the World oli meidän jokaisen suursuosikki ja aika pettyneitä oltiin et noin hyvä ja tarttuva kappale ei euroviisuks asti päässy :/ Musta niissä laulajissa jotain samanlaista vetovoimaa ja tyylii on ku meidän kaikkien palvomassa Kristassa :))) Tuomaritkin ihan innoissaan näytti olevan ku pääs enkkuu puhumaan heidän kanssaan oman junttikielen sijasta mut jostain syystä voittoo ei kuitenkaan tullu....
Musta jotenkin tuntuu et tässä maassa ei hyvää musaa ja hyviä leffoja arvostaa oikein osata. Mulla tapana on parin vuoden välein tyhjentää omat DVD-varastot ku hyllytilaa ei hirveesti pienessä kämpässä oo. Ja tottahan se on ettei oikein parii kolmee vuotta vanhempaa leffaa viitti enää kattoa ku filmaustekniikka ja kaikki efektit koko ajan kehittyy. Kymmenen vuoden kuluttuu nykyisille leffoilleki varmaan naureskellaan vähän samaan tapaan ku me naureskellaan nyt kasaripopille ynnä muulle vanhalle roskalle. Entisajan musan ja leffojen tekijät ei olis voineet ees uneksii mimmoset mahikset on tällä hetkellä näyttävää ja hyvältä kuulostavaa viihdettä tehdä...
Vähän aikaa sit mä taas omat dvd-varastoni siivosin ja läheiseen divariin niitä toiveikkaana kannoin. Mut annas olla miten pikkusielune ja luultavasti aika ammattitaidoton myyjä siellä sattui oleen. Hän hyvin happaman näkösenä mun filmejä tutki ja sanoi ettei hän yhtä poikkeusta lukuunottamatta niitä suostuis ottamaan. Hän sanoi mielihyvin ottavansa mun exän mulle ihan meidän loppuaikoina lahjoittaman Bergmannin Persoonan, jota en ikinä jaksanu kattoa paria ekaa minuuttia enempää :/ Hän sanoi että muita filmejä mun olis vaikea missään kaupaks enää saada...
Happamana divarista lähdin veks ja koska en filmejä myytyy saanu niin ei muuta vaihtoehtoo ollu ku roskiin heittää. Vähän hölmöltä tuntui niitä rikkoa ennenku heitin ne roskiin mut musta jotenkin ikävältä tuntuis se ajatus et joku veis ilmaiseks semmosta kamaa josta mä sentään aikanaan oon maksanu täyden hinnan. Mieluitenhan mä olisin ne myynyt mut ei kun ei...
