Viikonloppuna katselin kirjastosta lainaamaani DVD:ta Crazy Cinematographe, kokoelmaa liikkuvissa elokuvateattereissa markkinoilla esitettäviä filmejä 1900-luvun alusta. Siinä ensimmäisen maailmansodan aikoihin niitä pysyviä elokuvateattereita alkoi tulla suurempiin kaupunkeihin samalla kun eri maissa alettiin tehdä pitempiä elokuvia (mm. ranskalainen Vampires-sarja, Griffithin Birth of a Nation), joten nuo kiertävät elokuvateatterit siirtyivät kauemmas ja kauemmas maaseudulle kunnes katosivat kokonaan.
Pari muuta mykkäkauden lyhytfilmikokoelmaa minulta jo löytyykin, tosin enemmän niitä vanhempia teknisiä pioneereja tai myöhempiä taiteilijoita, joten nuo välikauden kaupalliset yrittäjät ovat jääneet pääosin näkemättä.
Trikkifilmit tapaavat olla hyvin ilmeisiä ainakin nykykatsojalle, mutta niiden asenteessa on jotain viehättävää...naureskelin kovasti mm. japanilaisten akrobaattien taidonnäytteille (hurjat ihmispyramidit tehtiin makaamalla mustalla lattialla, joka oli naamioitu lavaksi...), tai Roi des Dollarsin taikatempuille (lähikuvaa kädestä joka tyhjästä taikoo kolikoita, hurja! Itseasiassa aika hyvin leikattu filmi). Mukaan mahtuu toki myös ihan näyttäviäkin akrobatioita, koulutettuja koiria ja käärmeihmisiä (joista ainakin L'Homme Mysterieuxia katsellessa toivoi että kyseessä olisi trikkifilmi, koska kenenkään selkärangan ei kuulu taipua tuolla tavalla...oikeasti pahaa teki).
Ja noiden seuraksi tulee sitten mm. luontodokumentti axolotleista, röntgenfilmi polventaivutuksesta, varsin komeaa savianimaatiota, muutama komedia, joissa yleensä ihmiset juoksevat ja jahtaavat toisiaan, tai sirkuksesta karannut leopardi jahtaa ihmisiä (ja kidnappaa Manneken-Pis-patsaan...oikeasti kuka näitä juonia keksii). Ja pari varhaista eroottista filmiä (mm. Kylpevät hovinaiset -filmi menisi hyvin 60-luvun seksploitaatiosta, sen verran vähän on "kylläpäs tämä uimapuku takertuu ihoon märkänä, hups, kuinka se nyt noin pääsi valahtamaan" -estetiikka muuttunut).
"No animals were harmed during the filming"-disclaimeria ei saa ainakaan se lyhytdokumentti jossa kettuterrieriaitaukseen heitellään häkistä eläviä rottia, ja Wee Rob Roy -animaation afrikkalaiset ovat kuin suoraan lakritsipatukkakääreestä...
Mykkäfilmit noudattavat omaa estetiikkaansa, johon nykykatsojan täytyy vain totutella, ja aivan omia lakejaa noudattavat nämä alkutaipaleen lyhärit...mutta parhaimmillaan ne ovat loistavia. Se tietty karuus ja suoruus ovat viehättäviä ominaisuuksia, ajoittain toteutus on oikeasti vaikuttavaa (mm. ne Lumieren veljesten varhaiset on tehty oikeasti hyvällä silmällä, ne ovat kuin maalauksia jotka liikkuvat...samoin Mary Jane's Mishapin nimihenkilön esittäjä väläyttelee hyvinkin hienoja komedienne-taitoja...ja ne Sculpteur Modernen savianimaatiot ovat kauniita).
Ja kun filmi on pitkä silloin kun se kestää kuusi minuuttia, ja aiheet ja toteutus vaeltavat maan ja taivaan välillä, niin kyllästymisestä ei ole pelkoa. Youtubesta ja vastaavista näitä käsittääkseni myös löytyy kohtalaisesti, kun ovat kai järjestään siirtyneet tekijänoikeuksien ulkopuolelle...
