As Seen Through a Telescope

Edellisestä merkinnästä lähdin pohtimaan että mikä se on mikä vetoaa noissa lyhyissä mykkäfilmeissä...ja syitähän löytyi.

Monessa asiassa, niin elokuvassakin, pidän tiiviistä ilmaisusta, ja kun aikaa on muutama minuutti niin tietty suoruus on välttämätöntä. Pioneerit ovat myös kiinnostavia, miten tekniset ratkaisut on toteutettu ja toisaalta myös se että sääntöjä ei ole kukaan vielä keksinyt kirjoittaa joten mitä tahansa voidaan kokeilla niin aiheiden kuin toteutuksen puolella.

a absurdi huumori! Osa ehkä tahallista, osa vakaan tahatonta. Niiden mies-räjäyttää-hankalan-anopin-dynamiitilla tai leopardi-kaappaa-Manneken-Pisin juonten ohella omalle absurdiuden tasolle nousee katsella filmiltä kuinka juna saapuu Ciotatin asemalle (th-th-th-that's all, folks!) tai viskimainosta vuodelta 1898 (ainakin oletan että Dewar's on viski, se ei oikein filmistä käynyt ilmi mitä mainostivat) ja eihän filmi nimeltä "A Visit to Peek Frean and Co's Biscuit Works" (1906) voi olla huono.

Perinteisesti myös vierastan rajanvetoa "korkean" ja "matalan" kulttuurin välillä, jokainen joka kieltäytyy jommastakummasta periaatteen vuoksi menettää paljon...ja jos otetaan tarpeeksi etäisyyttä asioihin niin rajat hämärtyvät olemattomiin. Varsinainen taide-elokuva syntyi vasta maailmansodan jälkeen Wienen Tri Caligarin kabinetin, Dalin ja Bunuelin Andaluciaisen koiran, sekä lukuisten muiden dadaistien, suurrealistien, kubistien jaketäheittiäonkaan kokeilujen yhteydessä, jotakuinkin kaikki tätä edeltävä elokuva on joko teknisiä kokeiluja, kaupallista tuotantoa tai molempia. Mutta pornofilmi vuodelta 1904 on kulttuurihistoriallisesti tärkeä dokumentti ja arvokas artefakti, samoin kuin luontodokumentti axolotleista tai Dewar's-mainos.
Samaa tapahtuu muissakin taidemuodoissa, niin ooppera kuin italialaiset kansantanssit 1500-luvulta ovat sulautuneet vakavampiin taidemuotoihin, samoin Shakespearen näytelmät tai Kalevalan runot (siis se lähdemateriaali, ei Lönnrotin kasaama kansallisromanttinen Eepos isolla Eellä). Kun populaarikulttuurituote on tarpeeksi vanha, se konteksti jossa tuote on populaari on kadonnut ja lopputulosta voidaan vihdoin katsella itsenäisenä teoksena. Lisäpiristeenä koska populaarikulttuuri ei niin kauheasti pyri olemaan ajatonta, niin tarpeeksi suurella etäisyydellä lopputulos muuttuu usein absurdiuden riemunäytelmäksi, viestiksi toiselta planeetalta.

Youtube-linkkejä muutamiin filmeihin:

(klassikko: juna saapuu asemalle)

(kuvalaatu on mitä on, mutta katselkaa lehtien liikettä siellä taustalla)

(mustaa komediaa)

(lisää klassikoita, ja loppukuva on legendaarinen)

(trikki on ilmeinen mutta silti repeilin tätä katsellessa)