Tuomaksen päivänä

Tuomas joulun tuo. Epäilevä Tuomas.

Eilen maanantaina totesin että aatonaattona ehtii, mutta että
siihen mennessä pitää ehtiä myös muut jutut joulun alta pois.
Teen niitä nyt (eli esimerkiksi blogaan näemmä pikaisesti täällä...),
ja luotan aatonaaton riittävyyteen.
Pari lahjaa, vähän ruokia, illalla muutama koriste.
Pitäisi riittää.
Ruuat kaupasta.
Pitäisi riittää.
Mutta melkein kaipaan jotain käsittämätöntä sählinkikiirettä,
vaikken sellaiseen meinaa taipuakaan.
Vaikka vietänkin joulua ns. perinteisesti kotona, kotisuomessa, tällä kertaa.

Ja vaikka ehdottomasti haluan rakentaa ympärilleni joulun,
kun kerran sitä täällä vietän.

Hiukan, kumminkin, otin varaslähtöä tuohon yhden päivän suunnitelmaan eilen,
suunnittelin vähän, ja vilkuilin vähän - sillai jouluisesti - ympärille,
mutta en muuta.
Ja eipä kerrota tuotakaan kenellekään.

Postintuoja toi eilen muiden joulutervehdysten joukossa Jethro Tullin joululevyn.
Niin osuva joulukortti ettei lähettäjä mitenkään voinut tietääkään.
Se ja Songs from the Wood käyvätkin joulumusiikista.
Tai joulunalusmusiikista.
Ainakin minulle.

Rupatel rupatel.

Tämä Tuomas toivottaa hyvää Tuomaksen päivää, ja jaksamisia valitsemillanne teillä,
ja tavoillenne valmistautua tai olla valmistautumatta jouluun,
kultuurimme eittämättä suurimpaan juhlaan.

- R

- - -

Juhlaan, jonka keskellä oleminen on väistämätöntä,
mutta johon osallistuminen on vapaaehtoista.

Ja muuten olen sitä mieltä että amatöörikaupunkikävelijät:
LATUA!

- - -