Hetki siinä meni, mutta aurinko ei enää paista liian kirkkaasti.
Ystäväni väittelee tänään. On siis iso päivä.
Kirjoitan tuosta vielä lisää myöhemmin.
Illalla karonkka. Vielä illemmalla karonkan jatkot.
Huomenna Pölhön vanhat ystävät, pariskunta jota
olen onnistuneesti vältellyt jo vuoden, saavat meidät
lopulta kahvikutsulle. Parisuhdefestarit, jee...
Parisuhteet. Kirjoitan tuostakin vielä lisää.
On lauantai ja minulla on takana rauhallinen ilta,
jolloin olen ehtinyt Pohtia Asioita, joten haluan laittaa
tähän hymnikamaa.
Olen melkein onnellinen että elämässä on edelleen
syitä surullisille lauluille. Ne ovat parhaita lauluja.
"I am the son, and the heir
Of a shyness that is criminally vulgar
I am the son and heir, of nothing in particular
You shut your mouth
How can you say
I go about things the wrong way ?
I am Human and I need to be loved
Just like everybody else does"
(The Smiths: "How Soon Is Now?")
"Shyness that is criminally vulgar". Relax, maire.
Vielä kerran:
"I am Human and I need to be loved
Just like everybody else does"
Mulla on Pölhön kanssa aika vähän yhteistä aikaa.
Olen erittäin tottunut siihen entisenä ikisinkkuna.
Mutta silti, liian vähän, jolloin tapahtuu liian vähän.
